Positiivinen psykologia

Tiede hyvinvoinnin taustalla

screen-shot-2016-11-27-at-12-37-52-pm


Jätä kommentti

Iida Mäkikallio: Vahvuu­tensa kohdanneella on voima kannatella toista

Screen Shot 2016-11-27 at 12.37.52 PM.png

Kuva: Li Yang / unsplah.com

Haavoittuvuus ja vahvuus ovat saman kolikon kaksi puolta. Filosofian Akatemian uuden Mielensävalottajat-yhteisön vetäjä, valmentaja Iida Mäkikallio korostaa kirjoituksessaan itsetuntemuksen tärkeyttä.

20-luvulle asti hiilikaivoksissa käytettiin kanarianlintuja suojelemaan kaivostyöläisiä häkämyrkytykseltä. Kanarianlinnut ovat herkempiä kaasuille kuin ihmiset ja lakkaavat laulamasta pienestäkin häkäpitoisuudesta. Lintujen laulun lakatessa kaivostyöläiset tiesivät nousta ajoissa pois kaivoksesta.

Itkin joka kerta kun minut vietiin tarhaan. En uskaltanut tulla pois pulpetin alta ensimmäisenä kouluviikkona. En puhunut vieraille ihmisille. Pienikin hymähdys tai kiireisen kireä ilmapiiri sai minut itkemään. Arka ja pelokas lapsi. Kun ympäristössäni on myrkkyä, lakkaan laulamasta ensimmäisenä, koska haistan myrkyn kaukaa.

Opin nopeasti, millainen tulee olla, jotta muut ovat tyytyväisiä. Älä vie tilaa. Mukaudu.”Ole pienempi.” Pienempi ajatuksissa, pienempi mielipiteissä, pienempi kehossa, pienempi tahdossa, pienempi unelmissa.

Screen Shot 2016-11-27 at 12.33.57 PM.png

Kulttuurimme jaottelee sukupuolen mustavalkoisesti kahteen ja tämän lisäksi määritellään tarkkaan, mitä on olla mies ja mitä nainen. Havahduin siihen, kuinka nuorena nämä uskomukset meihin iskostuvat, kun kuuntelin perhepäivähoitajan ja lasten keskustelua bussissa. Hoitaja kysyi lapsilta, mitä he haluaisivat ruoaksi. Jokainen poika huusi toistensa yli “Hamppareita!” “Spagettia!” “Joo hamppareita!”. Tytöt olivat hiljaa ja kun hoitaja kysyi heiltä, mitä he haluaisivat, tytöt vastasivat “Ihan sama, mulle käy kaikki.” “Joo, pojat saa valita.” Naisen rooli on auttaja, mukautuja. Omia tarpeita saatika tahtoa ei tule ilmaista.

Pojille kulttuurinen viestimme on päinvastainen. Häpeää tutkineen Brené Brownin mukaan miehille suurin kulttuurinen viestimme on “ei saa olla heikko”. Tämä ilmenee muun muassa vaikeutena myöntää, että on väärässä, vaikeutena pyytää apua ja vaikeutena puhua tunteista.

Naiset usein valittavat, että miehet eivät puhu tunteistaan, ja miehiä kritisoidaan etäisyydestä ja tunnekylmyydestä. Samaan aikaan ei kuitenkaan todella olla valmiita kohtaamaan itkevää tai pelokasta miestä. Liikaa avoimuutta kavahdetaan. Kun on vieraantunut omasta vahvuudestaan ja omaksunut identiteetin, jossa oma turvantunne on riippuvainen kumppanista, kumppanin näkeminen syvässä surussa tai häpeässä horjuttaa sitä maata, jolla seisot. Tällöin avoimuus on pelottavaa ja luotaantyöntävää. Vain vahvasti omilla jaloillaan seisova ihminen kykenee antamaan toiselle tilaa ilmaista kaikkea mitä on.

Jotta voimme sallia sekä vahvuuden että heikkouden toisessa, meidän on nähtävä molemmat itsessämme. Binäärisen nais- ja miesjaottelun takana on yhteinen ihmisyys. Jokainen meistä on pelokas, rohkea, heikko, vahva, luja, pehmeä. Vain vahvuutensa kohdannut voi loistaa koko laajuudessaan ja kannatella toista. Vain haavoittuvuutensa kohdannut voi olla vapaa.

Rakkaudella, Iida

P.s. Kanarianlintuna olen huomannut yhtä sun toista tästä elämästä. Itseämme rajoittavia uskomuksia on hankala huomata yksin. Tein sinulle kurssin, jossa työstämme aiheita, joiden läpikäynti on aiheuttanut isoimmat muutokset niin omassa kuin valmennettavienkin elämässä. Jotta uskaltaisit elää isommin. Rakastaa enemmän. Koko sydämestäni tervetuloa Mielensävalottajat-heimoon.

screen-shot-2016-11-27-at-7-49-39-pm
Vieraskynä: Iida Mäkikallio on Filosofian Akatemian valmentaja. Hänen erityisosaamistaan ovat mielen toiminta, innostuksen johtaminen ja henkilökohtainen kasvu.

Iidan tänään maanantaina 28.11. alkavalle online-kurssille mahtuu vielä mukaan muutama. Lisätietoja täältä.

Kirjoitus on julkaistu aikaisemmin Filosofian Akatemian blogissa 18.11.2016.


Jätä kommentti

Marja Kasanen: Introvertti ei sovi ajan muottiin

Kuva: Oscar Keys/New Zealand @Unsplach.com

Kuva: Oscar Keys/New Zealand @Unsplash.com

Nykyajan työelämä suosii ulospäin suuntautuneita, energisiä ihmisiä, joille verkostoituminen, tiimityö ja itsensä ilmaiseminen on helppoa. Sen sijaan vastauksiaan pohtivat, asioihin syventyneet ja mieluusti taka-alalle vetäytyvät introvertit ovat jääneet varjoon.

Meissä kaikissa on sekä introvertin että ekstrovertin piirteitä, mutta yleensä toisen puolen piirteet esiintyvät meissä vahvemmin. Arviolta vain noin kolmekymmentä prosenttia maailman väestöstä pitää itseään puhtaasti joko introverttinä tai ekstroverttinä.

Nykyaikana sosiaalisuuden ja verkostoitumisen merkitys on kuitenkin ylikorostunut ja tuntuu usein suosivan ekstroverttiyttä. On kuitenkin parempi, jos annamme tilaa piirteille kummastakin persoo

Introvertit ovat usein väärinymmärrettyjä, sillä työelämässä hiljaisuus ja syrjään vetäytyminen saatetaan tulkita siten, että henkilöllä ei ole mitään sanottavaa. Väärinkäsitys johtuu siitä, että introvertit haluavat käyttää aikaa asioiden analysointiin ja pohtimiseen ennen kuin tuovat mielipiteensä esille. Syrjään vetäytyminen onkin introvertin keino saada rauhaa työstää asiat itsenäisesti. Tärkeät asiat syntyvät yksinäisyydessä. Useat taiteilijat ja tutkijat ovat introverttejä.

Työelämän haasteita

Monet työelämän tilanteet saattavat olla suorastaan piinallisia introvertille. Sosiaalinen kanssakäyminen etenkin suurissa joukoissa ei ole hänelle mieluisaa. Esimerkiksi osaston hengennostatustilaisuudet tai yksikön illanvietot eivät välttämättä innosta introverttiä. Introvertti haluaa kyllä olla ryhmän jäsen, mutta hän kommunikoi mieluummin kahden kesken tai pienessä ryhmässä.

Kokousten kanssa sama juttu ja introvertti saattaa mieluummin haluta työskennellä omissa oloissaan kuin osallistua palavereihin, joissa ekstrovertit usein vievät puheenvuorot. Introverttiä kannattaa kuitenkin kuunnella, sillä hänellä on usein harkittuja näkemyksiä, joista yritys voi hyötyä. Esimiehen olisikin syytä muistaa kysyä näiltä hiljaisemmilta heidän mielipidettään.

Oma huone tai etätyö on introvertille tehokkaan työskentelyn edellytys. Introvertti tarvitsee omaa rauhaa keskittyäkseen eikä hän juuri siedä hälyä ja keskeytyksiä vaan stressaantuu niistä. Avokonttori on introvertille kauhistus, kun taas ekstroverttiä melu, sosiaaliset kontaktit ja stressi vain aktivoivat.

Ensivaikutelma hämää

Introvertit eivät välttämättä aina ole vahvimillaan rekrytointitilanteissa. Yritysten HR-ihmiset ja rekrytoijat ovat usein itse ekstroverttejä, jolloin vaarana on, että he suosivat tätä piirrettä enemmän.

Sosiaalisella sujuvuudella ja taitavuudella voi hämätä paljon ja introvertti antaakin yleensä huonomman ensivaikutelman itsestään kuin ekstrovertti. Useat ekstrovertit kokevatkin, että heidän persoonallisuuspiirteestään on etua työelämässä, kun taas moni introvertti kokee siitä olevan jopa haittaa uralla etenemisessä.

Henkilöarvioinnissa onkin tärkeää, että arvioija on tarkkana erottaakseen vaikutelman todellisuudesta ja saadakseen henkilöstä oikean kuvan. Keskimääräistä voimakkaampi introvertti antaa yleensä huonomman kuvan itsestään myös ryhmätyöskentelytilanteessa, jossa vaaditaan aktiivisuutta. Kokenut arvioija kuitenkin ymmärtää, että vaatimattoman käyttäytymisen takana voi olla kohteliaisuutta, hitaampi reagointityyli tai että henkilö ei halua lähteä kilpalaulantaan ryhmää hallitsevien henkilöiden kanssa.

Työnantajat eivät varsinaisesti suosi ekstroverttejä, sillä tehtävä määrittää siihen tarvittavat ominaisuudet. Kumpaakaan persoonallisuuspiirrettä ei yleensä edes nosteta vaatimuksissa esille.

Parhaita ehdokkaita ovatkin ne, joilla on molempia ominaisuuksia hyvässä tasapainossa. Voimakkaasti intro- tai ekstroverttiyteen taipuva toiminta ei ole useinkaan paras vaihtoehto.

Tieto lisää ymmärrystä

Mitä paremmin persoonallisuustyypit tunnistaa, sitä helpompi on tulla toimeen muiden kanssa.

On myös hyvä liikkua välillä puolelta toiselle tilanteen mukaan sopivassa määrin. Introvertille on hyödyllistä vahvistaa esimerkiksi sosiaalista puoltaan ja ekstrovertin taas pakottaa joskus itsensä pysähtymään. Omalle luonteelleen kannattaa kuitenkin olla uskollinen eikä pakottaa itseään täysin vastakkaiseen rooliin, sillä se kuluttaa.

Kanssakäyminen esimiehen tai kollegan kanssa onnistuu paremmin, jos tunnistaa toisen persoonallisuuspiirteet ja osaa suhtautua niihin oikein. Vaikka introvertti viihtyy omassa huoneessaan eikä juuri kaipaa sosiaalisia kontakteja, hän kuitenkin pitää syvällisistä keskusteluista ja pohdinnasta. Sen sijaan spontaanit tapaamiset eivät ole introvertin heiniä ja kysymyksiin vastaamiseen on hyvä sallia tarpeeksi harkinta-aikaa.

Ekstrovertti taasen kaipaa kontakteja ja käy heti töihin tultuaan juttelemassa kaikkien kanssa. Hän saattaa introvertin mielestä jopa häiritä työrauhaa pistäytymällä toisen työpisteessä moneen otteeseen, mutta tähän kannattaa vain ottaa oikea asenne.

On rikkaus, että olemme erilaisia. Molempia tyyppejä tarvitaan. Kun tutustuu toiseen, huomaa, että erilaisuus voikin olla mielenkiintoista ja hyödyllistä ärsyttävyyden sijaan.

Introvertin piirteitä

  • Haluaa olla rauhassa.
  • Pitää itsenäisestä työstä ja pystyy toimimaan yksin pitkiäkin aikoja.
  • Haluaa analysoida ja pohtia asioita.
  • Paneutuu asioihin ja pystyy keskittymään niihin pitkäksi aikaa ilman taukoja.
  • Työskentelee mieluiten yksi tehtävä kerrallaan.
  • Havaitsee yksityiskohdat ja arvostaa laatua.
  • Kärsivällinen, jaksaa odottaa kauan, eikä tylsisty yksin ollessaan.
  • Viihtyy yksin, ei kaipaa seuraa.
  • Taitava kuuntelija. Panee merkille keskusteluissa sen, mitä oikeasti tarkoitetaan.
  • Stressaantuu helposti, ja työskentelee huonommin paineessa.
  • Häiriintyy melusta.

 Ekstrovertin piirteitä

  • Hakee toimintaa ja on nopea reagoimaan.
  • Tekee valppaasti aistihavaintoja.
  • Sosiaalinen ja seuranhakuinen. Tutustuu helposti ihmisiin.
  • Uskoo muista hyvää ja luottaa omiin kykyihinsä.
  • Osaa puhua kaikkien kanssa luontevasti aiheesta kuin aiheesta.
  • Panostaa ulkonäköönsä.
  • Osaa vaikuttaa muihin ihmisiin ja ympäristöön.
  • Pärjää hyvin paineissa eikä häiriinny melusta.
  • Viihtyy ihmisjoukoissa.
  • Pitää huomiosta ja haluaa erottua joukosta.
  • Ei pidä yksinolosta, tarvitsee ulkoisia virikkeitä.

Lähteet: Linus Jonkmanin Introvertit-kirja ja psykologi Juha Sandbergin haastattelu.

Kirjoitus on alun perin julkaistu Kollega.fi-verkkolehdessä.

Marja Kasanen

Kuva: Riitta Supperi

Vieraskynä:

Marja Kasanen on työelämään ja hyvinvointiin keskittyneen Kollega.fi-verkkolehden päätoimittaja ja perustaja. Aiemmin freelance-toimittajana työskennellyt Kasanen perusti verkkolehden vuonna 2012, mistä lähtien hän on omistautunut työelämän hyvinvoinnin edistämiseen lehtensä kautta. Lukemista ja kirjoittamista rakastava Kasanen nauttii työssään etenkin ihmisten kohtaamisesta ja elämäntarinoiden kuuntelemisesta.

Kuva: Emilia Lahti


Jätä kommentti

Haasta itseäsi Sisun päivänä 28.2.

Viime vuonna 28.2. juhlittiin ensimmäistä virallista Sisun päivää ja kokonaista sisun vuotta (pieni yhteenveto täällä). Seuraavassa ajatuksia siitä, miten tulla mukaan tänäkin vuonna.

I. Sinun oma Sisun päivän tapahtumasi 28.2. 

Sisu on tuttu idea miltei kaikille ja siksi sen ympärille on helppo rakentaa. Järjestettävän tapahtuman ei tarvitse olla mitään raskasrakenteista ja isoja resursseja vaativaa, vaan se voi olla esimerkiksi avoin kutsu yhteiselle sisujuoksulle, kokoontumiselle ystävien kanssa tai innostavalle tempaukselle, joka hyödyttää yksilöitä ja heidän yhteisöään. Sisun päivää vietetään myös ulkomailla ja tähän mennessä sen tiimoille on rakentunut mm. kimppalenkkejä, yrityksen sisäisiä tempauksia, lämminhenkisiä tapaamisryhmiä ja vapaaehtoistyöaloitteita.

10151791_10102267084840602_3822581979595088481_n (1)

Sisu kimppalenkki Kaivopuistossa 28.2. Linkki jutun lopussa.

Meitä ei yhdistä vain se, että kohtaamme kaikki vastoinkäymisiä vaan se, että meillä on kaikilla paljon piileviä voimavaroja haasteiden selättämiseen. Tutkimukset ovat osoittaneet yksi toisensa jälkeen, että sosiaalinen tuki näyttelee suurta osaa yksilön resilienssissä ja selviämisresursseissa. Sisun vuoden tarkoitus on rakentaa Suomeen ’sisun taskuja’. Nämä ovat turvallisia ja voimaannuttavia miniyhteisöjä tai ryhmiä, joiden visiona on synnyttää inhimillistä lämpöä, ja tarjota meille ympäristö, jossa treenata arkisisukkuuttamme. Sosiaalinen tuki sekä sisukkaat esimerkit toimivat kasvualustana rohkeudelle ja lujuudelle.

”Esimerkin näyttäminen ei ole pääasiallisin tapa, jolla vaikuttaa toisiin. Se on ainut tapa.”
Albert Einstein

Muista, että et ole yksin elämän haasteiden kanssa. Olet osa isoa sisukasta joukkoa ja voit saada tukea ja kannustusta esimerkiksi Sisun juhlavuoden ryhmästä tai Sisu Lab -ryhmästä (englanniksi). Meitä on yhteensä jo yli 12,000 rakentavan sisukkuuden todeksi eläjää ympäri maailmaa!

Allekirjoittaneen työpoytä  :)

Allekirjoittaneen työpöytä : ) Elämää on paljon mukavuusalueen sisällä, mutta  itseään haastamalla näkee lujuutensa.

II. Hour of Sisu -teko eli minisisut

Hour of Sisu on Sisun päivänä tapahtuva Earth Hourin tyyppinen tempaus, jonka tarkoitus on ulottua maan joka kolkkaan. Ihmiset Seinäjoelta San Franciscoon ja Alavudelta Aucklandiin haastavat itseään tekemään jotain, mikä jännittää.

Suomessa valtakunnalliseksi ajankohdaksi on valittu 28.2. kello 16-17 (voit luonnollisesti tulla mukaan, milloin se vain sopii aikatauluusi). Tuona aikana käännämme yhdessä pelkoja ja jännitystä aiheuttavia juttuja voitoiksi ja voimaksi. Otamme askeleen kohti unelmia, tartumme toimeen, teemme tarvittaessa muutoksia ja otamme terveitä, mutta rohkeitakin riskejä.

Mieti siis ainakin YKSI asia, jonka olet halunnut tehdä (kenties jo pitkään), mutta joka on pelottanut sinua. Jotain mikä edistää rakentavia pyrkimyksiäsi, tuo onnistumisen iloa tai auttaa sinua voittamaan pelkosi.

Haaste voi olla jokin iso juttu. Esimerkiksi työpaikan vaihtaminen tai ilmoittautuminen mittavaan urheiluhaasteeseen. Se voi myös tarkoittaa, että uit avannossa, menet ensimmäistä kertaa juoksulenkille, aloitat kahvakuulailun, laitat sisään hakemuksen omasta toiminimestä, muutat uuteen paikkaan, uskaltaudut sanomaan tuntemattomalle kohteliaisuuden, lupaudut antamaan (tai annat) julkisen puheen…. sinä tiedät parhaiten, mikä tuo itsesi ylittämistä vaativa asia on. Parhaimmillaan se on jotain, mikä vaatii pienempää tai suurempaa henkistä tai fyysistä ponnistusta ja omien tuttujen rajojen venyttämistä.

Tähtää niin korkealle, kuin pystyt! Haasta itseäsi. Jos sinusta vahvasti tuntuu, että nyt on aika perustaa oma yritys, alkaa treenaamaan triathlonia, käsilläseisontaa, aikidoa, kirjan kirjoittamista tai uskaltautua parisuhteeseen täysillä (tai lopettaa toimimaton sellainen), niin tee se. Jos naapuriin on muuttanut maahanmuuttaja ja se jännittää, vie uusi naapuri pullakahville. (Siihen liittyen ihan hyvä TEDx tässä).

sisu definition in Finnish sisu lab quotes

Sisun päivän haasteen ideana on, että lukuisat ihmiset tekevät rohkeita tekoja ja ylittävät itsensä saman päivänä. Jonkin asian harkitseminen on mahtava alku sinällään, mutta se ei riitä. On otettava kynä käteen, luuri korvalle, solmittava lenkkarit tai solmio ja painettava sendiä. You get the point. Kaikki muutos alkaa ensin ajatuksesta tai ideasta, mutta ideaa pitää seurata toiminta.

Hour of Sisu on tilaisuus sysäykselle kohtii uusia tapoja, uutta ajattelua tai muutosta.Missaat 100% laukauksista, joita et koskaan tee!”, kuten sisukas kiekkolegenda Wayne Gretzky aikanaan sanoi.

Pro Tips!

  • Kerro ystävillesi Sisun päivästä ja haasta heidät mukaan!
  • Twiittaa sisukkaat tekosi tagilla #Sisu2016 ja #HourOfSisu innostaaksesi muita ja saadaksesi myös itse tukea.
  • Kerro Twitterissä ja sosiaalisessä mediassa, mitä sisu sinulle merkitsee. Kuten viime vuonna, julkaisemme näitä Tweettejä positiivisen psykologian blogissa tapahtuman aikana ja jälkeen! Muista #Sisu2016
  • Jaa tarinasi (kuvina, videoina, ajatuksina) Sisun juhlavuosi -sivulla,  Sisu Lab -ryhmässä (englanniksi) tai omassa somessasi.

Main thing… have fun! : )

——

Sisun päivän kimppalenkki 28.2. Helsingissä

 

Photo by Ismael Nieto @Unsplash


1 kommentti

PsT Sirkkaliisa Heimonen: Ikäihmisten tarinoissa piilevät avaimet hyvinvointiin

Meillä on paljon opittavaa toinen toisiltamme. Nuo aarteet tosin löytää vain, jos pysähtyy kuuntelemaan ja näkemään. Psykologi, PsT Sirkkaliisa Heimonen ehdottaa, että käytämme enemmän aikaa varttuneelta ikäpolvelta oppimiseen.

’Kannattaa katsoa, mikä on jäljellä ja nauttia siitä’

Näin sanoi eräs ikäihminen minulle muutama vuosi sitten, kun keskustelimme hyvästä elämästä. Tarina, tilanne ja sanottu on jäänyt lähtemättömästi mieleen. Yhtä hyvin tuo lause voisi olla ote jostain elämäntaito-oppaasta. Niissä kirjoitetaan usein juuri asennoitumisen voimasta, haasteista selviytymisestä ja kiitollisuuden merkityksestä. Lauseessa on sisällä kuitenkin kokonainen tarina, ihmisen oma kokemus ja sen henkilökohtainen merkitys. Asennoitumisen tärkeys on kiteytynyt ja tullut eläväksi kokemuksen kautta.

’Pitkä elämänkokemus, sitä kun vähän pöyhii, sieltä löytyy pintaan vaikka minkälaisia aarteita’

Näin kirjoitti eräs ikäihminen minulle pari vuotta sitten, kun olin esittänyt avoimen kirjoituspyynnön mielen hyvinvoinnin merkityksistä. Mielestäni tuo lause on upea kuvaus ikääntymisestä. Vuodet tekevätkin ihmisestä rikkaan ja pitkästä elämänkokemuksesta voi ammentaa aarteita.

Ikäihmisten kanssa käymäni keskustelut ja heidän kirjoitustensa lukeminen ovat vieneet hyvän elämän peruskysymysten äärelle. He ovat kertoneet omia tarinoitaan, kuvanneet omia elämänarvojaan, yksittäisiä itselleen merkityksellisiä asioita ja sitä, miten he elämän eteen tuomiin haasteisiin suhtautuvat. Heidän kertomastaan voi summata sen, että mielen hyvinvointia vahvistavat asiat löytyvät tavallisesta arjesta. Niiden tunnistaminen ja arvostaminen on avaintaito. Myönteiset ihmissuhteet, omat tavoitteet ja ilon aiheet ovat tärkeitä voiman lähteitä. Toinen havainto liittyy asennoitumiseen. Myönteinen ja hyväksyvä asennoitumisen tapa, mielenkiinnon säilyttäminen ja oppimisen halu sekä odottava suhtautuminen tulevaan kannattelevat. Niitä kannattaa tietoisesti vaalia.

Hannes Hynönen (Kuva Taru Hokkanen)

”Ei ilo tule itsestään, sitä pitää osata hieman kehrätä. Ilon lanka on aina myös omista käsistä kiinni.” -Hannes Hynönen (10.1.1913 – 30.11.2015). Kuva: Taru Hokkanen, Länsi-Savo

Ikäihmisten tarinat kertovat myös haavoittuvuudesta ja siitä, millä keinoin he ovat selviytyneet elämän aallokoista. Kun elämää katsoo pidemmästä perspektiivistä, erilaiset vaiheet ja niiden merkitys elämän kokonaisuudessa piirtyvät selvemmin. Vaikeudet, elämänmuutokset ja menetykset kuuluvat elämään. Vaikeudet voivat muodostua käännekohdaksi elämässä, niiden kautta voi oppia ja kasvaa. Vastoinkäymisistä selviytymistä voi hahmottaa psyykkisen kimmoisuuden valossa. Kimmoisuus nostaa valokeilaan sen, miten ihminen kohtaa haasteet, selviytyy niistä sekä kasvaa ja vahvistuu niiden kautta (Ryff ym. 2012).

Tarinat voivat valottaa elämän epätäydellisyyttä ja haavoittuvuuden myönteistä merkitystä. Haavoittuvuuden kohtaaminen, sen myöntäminen ja sietäminen vaatii rohkeutta (Brown 2012). Haavoittuvuuden kautta voi löytyä omat vahvuudet ja se voi vahvistaa yhteyttä ihmisten välillä. Kun kohtaa elämänhaasteet avoimesti ja omia tunteita kuunnellen, elämänarvot voivat kirkastua ja omat voimavarat vahvistua.

Vuosi sitten kokosin työtoverini kanssa kirjaa, jonka taustalla oli neljän vuoden projekti ikäihmisten mielen hyvinvoinnin parissa. Hankkeessa oli katsottu ikäihmisten mielen hyvinvointia, elämän tarkoituksellisuuden tunnetta ja mielen voimavaroja. Kirjan viimeisen kappaleen kohdalla pysähdyimme kokoamaan keskeisiä viestejä, oppimiamme asioita ja hankkeen helmiä. Mielen maisemia -otsikon alle kiteytyi neljä viestiä: pysähdy mielen hyvinvoinnin äärelle, kohtaa koko ihminen, vahvista mielen voimavaroja ja arvosta elämänkokemusta. Mielen hyvinvointi ja sen ylläpitäminen on tärkeää. Kirjoitimme, että voimavarojen, vahvuuksien ja selviytymisen viestit rohkaisevat ja kannattelevat. Totesimme, että vaikeuksien kohdatessa tarvitaan hyvän elämän ylläpitämisen ja mielen hyvinvoinnin edistämisen näkökulmaa. Painotimme sitä, että elämänkokemukseen perustuvat vahvistavat tarinat voivat toimia oppina muille. Jokaisella ihmisellä on kerrottavanaan vahvistava tarina. (Heimonen & Fried 2015.)

Mitä hyvän elämän näkökulma sitten voisi tarkoittaa? Ennen kaikkea siihen liittyy elämän tarkoituksellisuuden tunne. Omien arvojen todeksi eläminen, itselle tärkeisiin päämääriin suuntautuminen, arjen merkitysten tunnistaminen ja oman eletyn elämän hyväksyminen rakentavat tarkoituksellisuutta vanhuudessa (Krause 2004). Teemat puhuttelevat myös nuorempia. Arvojen mukaisen elämän, tärkeiden tavoitteiden, merkityksellisten asioiden ja hyväksyvän suhtautumisen viestit ovat oivallisia muistutuksia kaikille.

Kiinnostus mielen hyvinvointiin ja hyvän elämän ulottuvuuksiin on vahvassa kasvussa. Onnellisuuden salaisuus kiinnostaa, kiitollisuuden harjoittamisen ja myönteisten tunteiden vaikutuksista puhutaan ja kukoistuksen lähteitä haetaan. Positiivisella psykologialla on tällä saralla paljon annettavaa. Tutkimustieto antaa vankkaa perustaa, ja mielen hyvinvoinnin vahvistamiseksi kehitetyt välineet ovat tarpeellisia. Toisten ihmisten näkemysten ja kokemusten kuunteleminen avartaa omaa ajattelua ja tuottaa uusia oivalluksia. Toivottavasti malttaisimme kohdata toisiamme, huomaisimme elämässämme olevan hyvän, rohkenisimme jakaa tarinoita ja ihmetellä yhdessä elämästä opittua. Näin tutustuisimme niihin arvokkaisiin aarteisiin ja elämäntaitoihin, joita meille kaikille on kertynyt elettyjen vuosien aikana. Samalla antaisimme arvoa niille kanssamme eläville, joilla tuota kokemusta on monin mitoin enemmän.

Meillä on paljon opittavaa toinen toisiltamme. Jaetun viisauden aarteet tosin löytää usein vain, jos  pysähtyy kuuntelemaan ja näkemään. Ehkä tässä olisi oiva tavoite tälle viikolle.

Kenet sinä pyydät kahville tai teelle tulevina päivinä?

Screen Shot 2016-02-15 at 3.27.29 PM

Kuva: Jani Laukkanen

Vieraskynäilijämme: Sirkkaliisa Heimonen on psykologian tohtori ja työskentelee toimialapäällikkönä Ikäinstituutissa. Hän on toiminut ikääntymisen psykologian asiantuntija- ja kehittämistehtävissä yli 20 vuotta. Vuonna 2013 Suomen Psykologiliitto valitsi Heimosen vuoden psykologiksi. Sirkkaliisan yhdessä Suvi Friedin kanssa kirjoittama hankekirja Vanhuuden mieli on ladattavissa täältä.

Kirjallisuutta:

Brown B (2012) Daring greatly: How the courage to be vulnerable transforms the way we live, love, parent and lead. New York: Penguin.

Heimonen S & Fried S (2015) Mielen maisemia. Kirjassa: S Heimonen & S Fried (toim.) Vanhuuden Mieli. Helsinki: Ikäinstituutti, 136–140.

Krause N (2004) Stressors arising in highly valued roles, meaning in life, and the physical health status of older adults. Journals of Gerontology: Social Sciences 59B, S287-S297.

Ryff C D ym. (2012) Psychological resilience in adulthood and later life: Implications for health. Teoksessa: B Hayslio Jr & G C Smith (toim.) Annual review of gerontology and geriatrics. Emerging perspectives on resilience in adulthood and later life, vol 32. New York: Springer Publishing Company, 73-92.

 

 


Jätä kommentti

Mitä tehdä kun lapsi huutaa ja raivoaa

Danielle MacInnes USA child on a beach

Kuva: Danielle MacInnes/Unsplash

Olet ehkä lukenut lähestulkoon kaikki psykologian kasvatuskirjat, yrität parhaasi ja silti lapsesi saa niin infernaalisia kiukkukohtauksia, että jäät usein ihmettelemään kuka hän oikein onkaan.

Onko jopa niin, että lapsesi käyttäytyy enkelimäisesti muiden ihmisten läsnä ollessa, mutta muuttuu paholaisesta seuraavaksi kun olette kahdestaan?

Hyvä uutinen on, että jos lapsesi käyttäytyy huonosti juuri sinun kanssasi, mutta ei juuri kenenkään muun, teet itseasiassa jotain oikein.

Kysyt – miten niin?

Kliinisen psykiatrian professori, aivo- ja mieliasiantuntija Dan Siegelin mukaan lapset käyttäytyvät huonosti juuri vanhempiensa ympärillä, koska he tuntevat olonsa tarpeeksi turvalliseksi tehdäkseen niin. Tämä on luonnollisesti pieni lohtu silloin, kun olet keskellä pahaa kiukkukohtausta…

Miksi lasten aivot toimivat näin?

Professori Dan Siegelin tutkimuksen mukaan aivoilla on tärkeä rooli ihmisen käyttäytymisessä (toki myös ympäristöllä on vaikutus) ja menee vuosia ennen kuin aivot saavuttavat optimaalisen toimintatason. Kestää itse asiassa hamaan aikuisuuteen, noin 25 vuotta, ennen kuin etummaisen aivolohkon täysi kehitys on saavutettu. Se on se osa aivoista, joka säätelee sosiaalista käyttäytymistä, määrää päätöksentekoa, auttaa keskittymisessä (mainitakseni muutamia toimintoja). Tämä hitaasti kehittyvä aivojen osa on se sama kaikkea ihmisen toimintaa valvova keskusyksikkö, joka säätelee myös lapsesi käyttäytymistä, kun hän on ihmisten ilmoilla.

Ympäristössä, missä lapsi ei tunne itseään täysin turvalliseksi, hän oppii säätelemään reaktioitaan. Kun lapsi on huolissaan esimerkiksi hyväksytyksi tulemisesta, hän paljon todennäköisemmin säätelee käyttäytymistään ja tunneperäisiä reaktioitaan. Tästä johtuu parempi käyttäytyminen esimerkiksi koulussa tai toisten aikuisten seurassa.

Oltuaan koko päivän ”varuillaan” toisten ihmisten kanssa, lapsesi saattaa tulla kotiin, rentouttaa reaktionsa ja näin kiukkukohtaus alkaa.

Pieni auringonsäde tässä on, että voit kiittää itseäsi seuraavan kerran, kun lapsesi huutaa hillittömästi. Annat hänelle turvallisen ympäristön, jossa hän voi ilmaista itseään ilman pelkoa hylätyksi tulemisesta. Hän tuntee itsensä turvalliseksi sinun kanssasi ja tietää ettei voi menettää rakkauttasi. Lapsesi on turvallisesti kiintynyt.

Mitä voin tehdä kiukkukohtausten kanssa?

Mitä siis tehdä raivareiden kanssa? Totuus on, että ne voivat vaikuttaa koko perheen hyvinvointiin negatiivisesti. Minulla on kotonani kerättynä iso pino kirjoja vanhemmuudesta ja luettuani aiheesta useita tutkimuksia olen tullut yhteen merkittävään tulokseen:

Ainoa henkilö, jonka toimintaan voit todella vaikuttaa massiivisten kiukkukohtausten aikana olet sinä itse. Ainoa asia mitä voit tehdä jäkikasvusi kamppaillessa etuotsalohkon oikosulun kanssa, on tarkkailla omia reaktiotasi ja käyttäytymistäsi. Tämä on vaikeaa, mutta tulet stressaamaan paljon vähemmän jos pystyt siihen.

Kiukkukohtaukset eivät ole opettavaisten tuokioiden aikaa

Kiukkukohtaukset eivät ole oikea aika käyttäytyä samalla tavalla kuin lapsesi. Usko pois, olen kokeillut tätä ja se ei toimi. Kiukkukohtauksen aikana emme valitettavasti myöskään voi korjata mitään suuria ongelmia.

Paras ja hellävaraisin asia, minkä voit näiden hetkien aikana tehdä, on hyväksyä tilanne ja pitää huoli siitä, että oma käyttäytymisesi ei pahenna tilannetta. Tällä tavoin ohjaat tilannetta myös omalla esimerkilläsi. Lapset voivat todellakin tehdä meistä aikuisia, eikö vain?

Lyhyesti: Kun rakas ’enkelipaholaisesi’ on keskellä räjähtävää kiukkukohtausta, yritä kokeilla jotain seuraavista taktiikoista:

  1. Kun alat tuntea itsesi kiukustuneeksi tai raivostuneeksi lapsesi käyttäytymisen takia, yritä saada hieman tilaa tapahtuneen ja oman reaktiosi välille. Hengitä syvään ja hitaasti ja yritä pitää taukoa. (Tiedän, kaikki sanovat samaa – mutta kokeile – se on ilmaista…)
  1. Ota tämä mahdollisuutena olla läsnä lapsesi tunteiden kanssa. Huomioi hänen tunteensa. Voit jopa käyttää sanoja kuten ”Ymmärrän” tai ”Näen miksi olet vihainen tästä asiasta.” Ole empaattinen ja osoita, että ymmärrät hänen tilanteensa. Kysy itseltäsi, miksi lapsesi käyttäytyy tietyllä tavalla.
  1. Ymmärrä, että jos lapsi on keskellä raivokohtausta, silloin et voi opettaa häntä. Tunneperäiset ja reaktiiviset aivojen osat eivät ole hänen kontrollisa alla. Huomioi tämä, odota että myrsky laantuu ja keskustele asiasta rauhallisest vasta, kun lapsi on rauhoittunut ja on vastaanottavaisempi.

Kasvatuskirjat ovat hieno perusta lapsen ja vanhemman väliseen psykologiaan. Ne ovat todella hyödyllisiä ’tavallisina’ aikoina ja niitä on kiehtovaa lukea. Pahoihin raivokohtauksiin ei kuitenkaan ole olemassa pikavastausta. Ne ovat kuitenkin hetkiä, jotka antavat tilaisuuden tarkastella omia reaktiotamme ja voimme yrittää tietoisesti luoda tilaa itsellemme ja lapsellemme tunteiden täyteen kokemiseen.

Melissa Georgiou
Opettaja, meditaatiokouluttaja ja health coach

Melissa Gergiou Australia
Melissa on koulutukseltaan opettaja. Hänellä on 15 vuoden kokemus opettajana toimimisesta Australiassa. Sen lisäksi hän on lasten kasvatuksen ja vanhemmuuden asiantuntija. Melissalla on kotona 2,5 vuotias poika, joka opettaa hänelle läsnäoloa ja hyväksymistä jokainen päivä.

Melissa on mukana järjestämässä lasten vanhemmille suunnattua Parenting Happiness –seminaaria Helsingissä 19.3. Mukana on suomalaisia vanhemmuuden ja hyvinvoinnin asiantuntijoita Maaret Kalliosta Kaisa Jaakkolaan ja Ville Ojaseen. Mukana ovat myös Makke Leppänen ja Jarkko Rantanen.

Lisätietoa seminaarista: http://www.parentinghappiness.fi

 

Blogin lähdekirjallisuus:

Dr. Dan Siegel, M.D. & Tina Payne Bryson, Ph.D. (2014) No Drama Discipline: The Whole Brain Way to Calm the Chaos and Nurture your Child’s Developing Mind 


Jätä kommentti

Lähisuhdeväkivalta – elämä on liian lyhyt vahingollisille ihmissuhteille

Positiivisen psykologian ajatellaan usein keskittyvän vain elämän pörröisiin ja söpöihin juttuihin: oksitosiiniin, halauksiin, onnellisuuteen ja kukoistukseen – kaikkeen siihen, mitä jää viivan alle kun elämästä miiinustetaan vaikeudet ja kärsimys. Tämä ei ole totta. Suuri osa hyvinvoinnin tutkimuksesta liittyy toki sen voimistamiseen, mikä toimii ja miten me siirrymme merkityksellisyyden ja positiivisten emootioiden janalla plus kakkosesta plus kahdeksaan eli miten isäämme hyvää. Saadaksemme kokonaisvaltaisen ymmärryksen ihmiselämästä, on meidän kuitenkin toisinaan tehtävä töitä sen eteen, että vähennämme pahaa ja poistamme systeemit, jotka eivät toimi. Myös tämä on osa paremman tulevaisuuden luomiseen tähtäävää työtä ja tutkimusta.

Dr. James Pawelski & vihreä viittaa

Dr. James Pawelski & vihreä viitta

Philadelphiassa sijaistsevan Pennsylvanian yliopston perustaneen Benjamin Franklinin sanat on kaiverrettu kampuksen poikki kulkevan Locust -kävelykadun mukulakiviseen pintaan ”An ounce of prevention is worth a pound of cure” eli ongelman ehkäisy on kuningatar verrattuna sen hoitoon. Meillä oli Marty Seligmanin vetämässä sovelletun positiivisen psykologian MAPP-ohjelmassa omat, leikkimieliset termit näille kahdelle tavalle lähestyä hyvinvointia.

Red cape ja green cape [punainen viitta ja vihreä viitta]. Silloin kun liikumme alueella, joka keskittyy perinteisesti positiivisen psykologian alueena miellettyyn tutkimukseen ja työhön, hyvinvoinnin lisäämiiseen, käytämme kuvainnollisesti vihreää viittaa. Kun toimimme alueella, joka keskittyy kärsimyksen vähentämiseen, olemme punaisella osastolla. Kumpikin on tarpeen. One cape does not fit all. Tämä pohjustuksena siihen, miksi kirjoitin alla olevan postauksen positiivisen psykologian sivulle.

Elämä koostuu monista ihanista jutuista, mutta totuus on, että me saatamme myös itse elää tai lukuisat ihmiset ympärillämme elävät kärsimyksessä. Toisinaan ensimmäinen asia, minkä voimme tehdä on ensin poistaa pahaa oloa, latistusta, pelkoa tai jopa vaaraa aiheuttava tekijä yhtälöstä ja vasta sen jälkeen voimme lähteä kohottamaan ja rakentamaan uutta.

Kuva: Volkan Olmez / Unsplash

Kuva: Volkan Olmez / Unsplash

Lokakuu on kansainvälinen lähisuhdeväkivallan vastaisen työn kuukausi. Suomi johtaa monia hyviä tilastoja, mutta surullista kyllä, olemme etunenässä esimerkiksi Euroopan laajuisissa parisuhdeväkivaltaa kartoittavissa tilastoissa. Kyseessä on lamauttava, musertava, elämän toteutumista positiivisena kokemuksena estävä ongelma, joka vaikuttaa noin joka kolmanteen naiseen heidän elämänsä aikana ja yhteen seitsemästä miehestä (WHO 2013). Maailmanlaajuisesti arviolta 240 miljoonaa lasta todistaa väkivaltaa tai on sen uhri omassa perheessään joka vuosi (Unicef 2006).

Asiasta vaikeneminen ei ole avain ratkaisuun vaan lähisuhdeväkivalta kukoistaa juuri tuossa hiljaisuudessa ja siihen kulttuurisesti liitettävässä häpeässä. Häpeässä joka liian usein painetaan uhrin harteille sen sijaan, että kohdistaisimme tutkivat katseemme sinne, minne ne kuuluvat: väkivallan tekijään sekä niihin kuttuurisiin systeemeihin, joka omalla tavallaan mahdollistavat ja sallivat väkivallan tuottaen pelon ilmapiirin, joka estää asiasta puhumisen. Aiheesta riiteleminen — kuka kärsii eniten ja kenen vastuulla sen kitkeminen on — ei tuota edistystä. On tärkeämpää yhdistää voivat ja keskittyä olennaiseen: kärsimys on aina kärsimystä ja jokaisen tilaston takana on ihan oikea ihminen. Kärsimys myös synnyttää usein lisää kärsimystä, kun me kannamme mukanamme mielen haavoja toisinaan jopa lapsuudesta saakka. Ainoastaan siten, että otamme yhteisen vastuun, tuomitsemme väkivallan täysin sekä tuemme tätä linjaa lainsäädännön sekä oman toimintamme kautta, sekä luomme verkoston niin väkivallasta kärsineiden yksilöiden kuin myös väkivallan tekijöiden auttamiseksi (vrt. Lyömätön linja ja Maria Akatemia), voimme lähteä muuttamaan systeemiä, joka synnyttää inhimillistä kärsimystä miljoonille ihmisille maailmanlaajuisesti.

Hyvinvoinnin, onnellisuuden ja rohkeuden perustukset rakennetaan kotona. Sen sijaan, että juoksemme korjaamassa vahinkoja vuosikausia, on tärkeää tarkastella, miten rakennamme turvallisia kasvuympäristöjä niin lapsille kuin aikuisille. Totuus on, että meistä jokainen tarvitsee psykologista suojaa, turvaa ja tasapainoa voidakseen tulla parhaaksi versioksi itsestään.

Jos sinä olet parisuhteessa joka on henkisesti mitätöivä ja tai olemassaolosi arvoa vähättelevä tai olet tilanteessa, jossa on läsnä joko fyysisen väkivallan uhka tai fyysistä väkivaltaa, älä jää sen kanssa yksin. Kerro läheiselle ystävälle, soita Naisten Linjaan tai Rikuun,  missä koulutetut, ongelmakentän hyvin tuntevat ja ymmärtävät vapaaehtoiset ovat valmiina auttamaan.

Elämä on liian lyhyt vahingollisille ihmissuhteille. Piste.

valentines_day_special-wide

Sain tänään herätä turvallisessa ja rakastavassa kodissa – jo viidettä vuotta. Näin ei kuitenkaan aina ollut. Sen jälkeen kun kävin läpi henkilökohtaisen helvettini oman kotini seinien sisällä ja tulin ymmärtämään ilmiön todellisen laajuuden — olin surullisen suurilukuisessa seurassa. ”Tosi rakkaus ei satuta.” Varmasti maailman yksinkertaisin lause, mutta ne olivat sanat, jotka muistan edelleen New Yorkissa ystävällisen auttajan suusta päivänä, jona lähdin jatkamaan matkaani vapaana.

Kokemastani lähisuhdeväkivallasta puhuminen oli minulle itselleni joskus kauan sitten rohkea teko (Helsingin Sanomat/ Arka paikka). Ei enää. Möröt pienenevät ja pakenevat niistä puhumalla ja samalla voi loistaa valoa jonkun toisen polulle.

Kaikesta maailman hyvyydestä ja kauneidesta huolimatta tänäkin yönä minua pitävät valveilla mietteet lapsista, miehistä ja naisista, jotka elävät elämäänsä pelossa ja henkisen tai fyysisen väkivallan varjossa. Tehdäänhän yhdessä kaikki, mitä voimme hyvän elämän perustan takaamiseksi jokaiselle yksilölle lähipiirissämme ja yhteisössämme.

Kansainvälinen perheväkivallan vastaisen työn kuukausi päättyy sunnuntaina, mutta kuten minkä tahansa inhimillistä hyvinvointia vähentävän ongelman, sen eteen tehtävä työ on läsnä ja vaatii huomiota ympäri vuoden. Ihminen kun tarvitsee rakkautta, lämpöä ja suojaa elämän jokaisena päivänä.

With sisu from Palo Alto,
Emilia


Jätä kommentti

Suomen positiivisen psykologian yhdistys on nyt totta!

Tämän tervetulleen uutisen myötä ohessa yhdistyksen puheenjohtajan viesti:

SPPY sai alkusysäyksen jouluisen tunnelmallisessa illassa Helsingin Pursimiehenkadun Sis. Delissä.

SPPY sai alkusysäyksen jouluisen tunnelmallisessa Pursimiehenkadun Sis. Delissä 11.12.2014.

”Hei positiivisen psykologian ystävät,

Minulla on suuri ilo kirjoittaa tämä tervehdys kera lyhyen Suomen positiivisen psykologian yhdistyksen (SPPY) historiikin, joka toimikoon alkulaukauksena monelle upealle ja innostavalle tulevaisuuden tapahtumalle ja idealle.

Yhdistys polkaistiin alun perin käyntiin 11.12.2014 kauniin kodikkaassa Pursimiehenkadun Sis. Delissä, jonne Emilia Lahden kutsumana saapui lähes 40 positiivisesta psykologiasta ja merkitysrikkaasta elämästä innostunutta toimijaa. Mukana oli mm. psykologeja, tutkijoita, yrittäjiä, juristeja, lääkäreitä, asiantuntijoita, puhujia, kirjailijoita, sosiaalisen muutoksen tekijöitä, opiskelijoita, tohtoreita ja terapeutteja.

SPPY by Sami Paju

Meitä oli moneksi. Yhteensä lähes 40 henkeä.

Vietimme yhdessä kokonaisen illan tutustuen toisiimme, jakaen ajatuksia ja pohtien, miten ihmisten vahvuudet voivat toimia perustana paremman tulevaisuuden rakentamiselle. Selvääkin selvempää oli, että kukaan ei tee mitään hienoa yksin ja todellinen menestys syntyy siitä, että me tulemme yhteen kannustaen ja tukien toinen toistamme. Tämän varsin järkiperäisen ajatuksen pohjalle rakentaminen saa kuitenkin ihan uudenlaisen otteen, kun se perustetaan tutkimustietoon eikä pelkkiin anekdootteihin ja tuntemuksiin.

Halusimme luoda Suomeen yhdistyksen, jonka päämääränä on koota yhteen ihmiset, joilla on halu soveltaa positiivisen psykologian piirissä tuotettua tutkimustietoa. Halusimme myös varmistaa, että suomalaisilla on helppo pääsy tuohon tietoon. Suomeen oli aika perustaa yhdistys positiivisen psykologian osaamista, tietotaitoa ja harjoittajia tukemaan.

Siitä se sitten lähti.

Alkusuunnittelun jälkeen kokoonnuimme yhteen toukokuun 31. päivän kauniin keväisenä aamuna, jolloin yhdistys viimein perustettiin virallisesti. Nyt voimmekin viimein ilolla todeta, että YHDISTYS TOIMII JA ELÄÄ! Minut, viestintävalmentaja Ritva Enäkoski, valittiin yhdistyksen vetäjäksi. Kannan titteliä suurella innolla ja kunnioituksella.

11281873_10152787252550303_1340296399_n

SPPY:n viralliset perustamiskokouskahvit nautittiin lämpimien hymyjen kera Fazerilla 31.5.2015.

Päämääränämme on tiedottaa viimeisimmästä positiivisen psykologian alan tutkimustiedosta meillä ja maailmalla, keskusteluttaa jäsenistöämme, antaa vinkkejä lukemista varten ja olla omalta osaltamme mukana tukemassa positiivisen psykologian korkealaatuista tutkimusta Suomessa.

Järjestämme tulevaisuudessa myös seminaareja ja erilaisia tapahtumia, joissa alan asiantuntijat kertovat tutkimustuloksista ja siitä, miten tuota tietoa voi pyrkiä hyödyntämään esimerkiksi työyhteisöjen sekä yksilöiden oman elämän laadun kohottamisessa.

Hymy herkässä Jollaksessa 11.8. Tervetuloa mukaan joukkoomme!

Jollas 11.8.2015 Tervetuloa mukaan joukkoomme!

Tervetuloa mukaan!

Tehdään tästä briljanssia, kuten professori Esa Saarinen tapaa sanoa.

Liittymään pääset täällä!

(Ks. yhdistyksen rekisteriseloste ja säännöt).

Iloisin ja kannustavin terveisin SPPY:n sisukkaan tiimin puolesta,

Ritva Enäkoski