Positiivinen psykologia

Tiede hyvinvoinnin taustalla

Peak Performance ja huippusuorituksen ylläpitäminen…

5 kommenttia

Olen viime aikoina syventynyt Peak Performance -käsitteeseen, jolla tarkoitetaan yksilön optimaalisen suorittamisen saavuttamista ja ylläpitämistä. Optimaalisella tasolla tarkoitan sellaista työn tekemisen suorittamista, joka sujuu tehokkaasti ilman hampaiden kiristämistä ja jatkuvaa äärimmäisyyteen virittäytymistä. Se tarkoittaa suorittamisen tasoa, jolla työn tekeminen tuntuu antoisalta ja tasapainoiselta. Seuraavissa kirjoituksissani pohdin, miten omaa suorittamisen tasoa voi ylläpitää ja miten optimaalista suorittamistaan voi kehittää mentaalisen valmentamisen (mental skills training) avulla.

 Elämme haasteellista uutta työelämän ajanjaksoa. Teknologian kehittyminen ja työkentän kompleksisuus ovat johtaneet uudenlaiseen työmalliin, jossa työtä ja vapaa-aikaa ei ole enää helppo erottaa –  ainakaan mielessämme ja ajatuksissamme. Voimme olla fyysisesti vapaa-ajalla, mutta mieli painii silti työasioiden parissa. Haasteena on sisäinen höpöttäjämme, joka ei anna meille rauhaa keskeneräisistä työtehtävistä. Tarvitsemme yhä enemmän taitoa johtaa mieltämme keskeneräisyyden hyväksymiseen ja työasioista irti päästämiseen. Se vaatii oman mielen valmentamista. Jatkuva työasioiden pohtiminen saattaa johtaa pidemmällä tähtäimellä henkiseen väsymiseen ja työtehon radikaaliin madaltumiseen.

Harwardin psykologian professori Tal Ben-Shararin ydinsanoma huippusuorittamiseen liittyen on, että meidän ongelmamme eivät liity optimaalisen tason saavuttamiseen, vaan sen ylläpitoon. Ben-Sharin mukaansa työtehon heikkeneminen ja alentunut suoritustaso ei useinkaan johdu liiasta työmäärästä ja sen tuomasta stressistä vaan palautumisesta ja sen puutteesta. Haasteenamme on siis oman energiamme johtaminen. Huippu-urheiluun verraten, jos urheilija ei saa riittävästi aikaa palautua, ei hän pääse enää optimaaliseen suoritukseen. Ongelmana ei ole liiallisesta työmäärästä aiheutunut fyysinen uupuminen, vaan henkinen väsyminen. Burn-outit ja työväsymykset johtuvat usein palautumisen puutteessa.

Kyse on siis siitä, miten huolehdimme päivittäisestä, viikoittaisesta ja vuosittaisesta palautumisestamme pitääksemme työtehon yllä. No mitä uutta tässä on? Ei varmaan teorian tasolla mitään mullistavaa, mutta asian toteuttaminen käytännössä on usein haastavaa. Itsekurimme on rajallinen ja sen vuoksi tarvitsemme rutiineja, jotka pitävät huolta palautumisestamme. Ben-Shararin mukaan meidän tulisi keskittyä työn suorittamiseen vain 60 -120 minuutin jaksoina kerrallaan ja sen jälkeen pitää taukoa, esimerkiksi tehdä happihyppely tai pieni kävely, keskustella työkavereiden kanssa, juoda kuppi kahvia tai vettä, tehdä rentoutumisharjoituksia tai kuunnella musiikkia. Itse olen kokeillut tätä rytmitystä viime aikoina kirjoitusprojektien lisääntyessä ja todennut sen toimivan hyvin. Olen rutinoinut päiväni viiteen 90 minuutin jaksoon, luoden jaksojen väliin palautumisrutiineja. Ekan jakson jälkeen pidän teetauon, toisen jakson jälkeen otan happihyppelyn ja juon kupin kahvia, kolmas breikki pitää sisällään lounaan ja lyhyen rentoutusharjoituksen (mindfulness practise) ja neljäs breikki sisältää musiikin kuuntelua ja veden juontia. Samalla tulee huolehdittua nestetasapainosta, joka on tärkeää energiatason ylläpitämiseksi.

Pointti on siis se, että meidän tulee olla tietoisia taukojen merkityksellisyydestä ja tarpeellisuudesta ja huolehtia niiden pitämisestä. Tarvitsemme lyhyen välin taukoja (keskellä työpäivää), keskivälin taukoja (viikonloppuisin) ja pitkän ajan taukoja (vuosittainen pidempi loma) palautumiseen suorittamisemme aiheuttamasta rasituksesta. Toisena haasteena on oman mielemme valmentamisen sellaiseksi, että se hyväksyy vapaa-ajan ja antaa rauhan työhöpötyksestä.

 Miten voisit tehostaa ja tasapainottaa päivittäistä työskentelyäsi? Mikä vie tehoa työskentelystäsi? Miten voisit vähemmällä työskentelyllä saada aikaan enemmän?

Kirjavinkki Suomeksi:

Tal-Ben Sharar: Onnellisemmaksi – Merkitystä, mielihyvää ja kestävää onnea etsimässä

Advertisements

5 thoughts on “Peak Performance ja huippusuorituksen ylläpitäminen…

  1. Kiitos Makke!
    Tämä on niin totta ja löydän nämä kaikki elementit elämästäni, työn ja vapaa-ajan erillään pitäminen. Kaikkien elämänalueiden hallitseminen voi olla haastavaa ja huomaan keskustelevani sisäisen höpöttäjäni kanssa useasti, miten taas toimitaan. 🙂 kiitos, seuraava blogia odotellessa ja palautuessa..

    • Kiitos palautteesta! Ja tsemppiä dialogiin sisäisen höpöttäjän kanssa. Tässä juuri seuraavaa blogia kirjoittelen täällä Sydneyn kevät sateessa. Mukavaa loppuviikkoa!

  2. Hmm, Makke!

    Onko niin, että tavoitteemme on hallita kaikkea koko ajan tekemällä vaikka mitä sen eteen?

    Jotta pääsee Peak Performanceen pitää ohjelmoida päivänsä; tauot, kahvit, teet, vedet, medotoinnit, joogat ja mindfulnessit. Mihin unohtui Satisfaattori?

    Miten ennen pärjättiin, kun mentiin töihin ja sitten sen jälkeen hoidettiin muu, eikä pollassa ollut kiristystä.

    Mikä olikaan tärkeää? Täydellinen joka hetkinen hallinta ja huippusuorituksiin yltäminen uudelleen ja uudelleen.

    Tämä juttusi alkoi jostain syystä kuulostamaan erään tutun yrityksen johtajien puheita. Odotusarvot ovat taivaissa koko ajan. Jokainen johtaa itseään ja tekee kaiken itse. Jos et pärjää, olet sairas tai huono. Jipii!

    • Kiitoksia Tuulia hyvästä kommentista!

      Sulla Tuulia on hyviä pointteja kirjoituksessasi. Muutamaan juttua haluaisin itsekin kommentoida. Miksi ennen pärjättiin ilman ajautumista stressiin jne oli yksi pointtisi? Asia on tietysti moniulotteinen, ja vastauksia on varmaan monia. Yksi juttu mun mielestä oli sodanjälkeinen selviytymisen kulttuuri, johon ei kuulunut valitus eikä sanastoon sellainen termi kuin stressi tai burn out. Ihmisen oli selviydyttävä ja sillä mentiin. Kuitenkin kysymys kuuluu, oliko taustalla paljon loppuun palamista ja pahoinvointia, jotka eivät vain tulleet esiin, koska siitä ei ollut soveliasta puhua. Mielenkiintoinen kysymys.

      Haluaisin nostaa yhden pointin esiin peak performancesta. Mielestäni parempi käännös on optimaalisuoritus kuin huippusuoritus. Peak Performancen taustalla on urheilupsykologia ja urheilijoiden hetkittäiset huippusuoritukset. Työelämän puolella puhuisin itse mieluummin optimaalisuorituksesta, jossa työ tulee tehtyä mukavan luovasti ja tehokkaasti, mutta ilman jatkuvaa hampaiden kiristämistä. Tässä me suomalaiset olemme mielestämme aika hyviä. Jos vertaan työn tekemisen kulttuuria Australiaan tai Japaniin, niin kannatan meidän tapaamme tehdä työtä. Me suomalaiset ”yleensä” vietämme noin 8-9 tuntia päivässä työpaikallemme ja yritämme tässä ajassa saada asiat tehtyä. Japanilainen ja australialainen työkulttuuri on sellainen, jossa pomoa ennen ei ole sopivaa lähteä kotiin. Ja pomot tekevät pitkää päivää. Tämä johtaa siihen, että vaikka työntekijöillä ei olisi mitään akuuttia tekemistä, heidän pitää roikkua duunipaikoilla kasiin, ysiin, kymppiin vain, vain koska se on kulttuurille sopivaa.

      Tutulla yrityksen johtajalla viittaat varmaan Sarasvuohon. En missään nimessä ole hänen johtamisfilosofiansa kannattaja. Se voi johtaa taloudellisiin tuloksiin lyhyellä tähtäimellä, mutta miten pidemmällä tähtäimellä. Ja nuo tulokset yleensä näkyvät parhaiten omistajan kukkarossa. Itse kannatan inhimillistä johtajuutta ja uskon sen johtavan hyvinvoivempaan työyhteisöön ja parempiin tuloksiin pidemmällä tähtäimellä.

      Tosi asia on, että työkulttuuri on muuttunut niin, että jokaisen tulee ottaa enemmän vastuuta omista projekteistaan ja näin johtaa vastuullisesti omaa työtään. Itse en näe tätä pelkästään huonona asiana vaan yksilön kannalta hyvinvoinnin mahdollisuutena. Uusi työnkulttuuri mahdollistaa parhaimmillaan paremmin ihmisen psykologisten perustarpeiden toteuttamisen; autonomian, oman kompetenssin toteuttamiseen ja yhteisöllisyyden. Ihminen tutkitusti motivoituu siitä, että saa toteuttaa ja vastata itsenäisesti omasta työstään, työ on haasteellista omiin taitoihin nähden ja työhön kuuluu yhteisöllisyyden elementti. Mielestäni uusi työn muoto, jossa johdamme omia projektejamme vastuullisesti, mutta teemme samalla tiimityötä mahdollistaa tämän. Kuitenkin haasteemme on se, että meillä ei ole tarpeeksi itsensä johtamisen valmiuksia. Ajaudumme helposti yliuuppumustilaan, koska emme koe hallitsevamme projektejamme ja ajankäyttöämme. Oman blogini yhtenä tarkoituksena on herättää ajatuksia ja antaa oivalluksia juuri tähän haasteeseen. Ja kuten blogiin kirjoitin, pitääksemme huolta hyvinvoinnistamme tarvitsemme säännöllistä lyhyitä ja pitkiä taukoja. Nämä pitävät huolen siitä, että palaudumme työn rasituksistamme.

      Mukavaa loppuviikkoa Sydneyn keväästä toivottaen!

  3. Hei äijä,

    Peak performance käsitteenä ei liene mikään uusi juttu, eikä varsinkaan se, että raskaan työn välillä pitää pitää taukoja. Tämä on kuultu työterveydenhoitajaltakin. Henkisen rasituksen sietokyky vaihtelee yksilöittäin, ja taukojen määrä ei liene tärkeintä vaan laatu.

    Peak performance kuulostaa jo vierasperäisenä sanana siltä, että siihen pitää pyrkiä. Jollen siihen pyri tai sitä saavuta, niin jotain on pielessä. Muistan erään suomalaisen naishiihtäjän, tais olla Muranen, kommentin viime keväältä. Hän oli maailmancupin osakilpailussa 15., ja haastattelussa kommentoi, että ”olen ihan tyytyväinen omaan hiihtooni”. Miten voi huippuhiihtäjä olla tyytyväinen viidenteentoista sijaan? Onko Muranen miettinyt liikoja oman huippusuorituksen tauottamista, sen sijaan että olisi optimoinut omaa suorittamistaan? Jos mukavuuden maksimointi on tavoitteemme elämässä, niin sen olotilan saavuttaa helpollakin. Jos tavoitteena on peak performance, niin kaikki lähtee tavoitteesta. Onko tavoitteena huippusuoritus, vai vähän sinne päin?

    Suomalainen on pohjimmiltaan laiska. Suomalainen vaatii lisää palkkaa tehdäkseen enemmän töitä. Oikeaan huippusuoritukseen pyrkivä tekee parhaansa ja vielä vähän enemmän, ja palkankorotus seuraa saavutusten myötä. Miten siis mittaat peak performancea? Onko se sitä, että saavutat jotain hymy huulilla? Ylität korkeushypyssä 90 senttiä pienessä kaljassa. Vai, pitääkö hypätä 240cm hirvittävän treenin jälkeen? Ei huippusuoritukseen kuulukaan päästä hauskaa pitämällä, siis jos suoritusta mitataan menestymisellä, ja siitähän sinä kuitenkin yrittäjä-valmentajana-maksimaattorina puhut. Huippu on siis tavoite, johon pyritään, ja sen pitää olla mielekäs – oli sitten duunista tai mistä tahansa kyse. Jos tavoite on mielekäs, oli se miten haasteellinen tahansa, säilyy henkinen yliote suorittamiseen oli sitten teetaukoja kuinka monta tahansa.

    Eli pääsen siis ydinkysymykseeni: miten määrität oman huipputavoiteesi realistisesti siten, että suorittamisessa säilyy mielekkyys, henkinen yliote säilyy ja lopputuloksena on peak performance?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s