Positiivinen psykologia

Tiede hyvinvoinnin taustalla

Oman mielen valmennusta Himalajalla…

4 kommenttia

Tein vuonna 2010 viiden viikon matkan Nepaliin. Jälleen kerran totesin, että maailman köyhimpiin maihin kuuluvan Nepalin asukkaat osoittivat vieraanvaraisuudellaan, että onnellisuus ja yhteisöllisyys eivät ole varallisuudesta kiinni.

Neljä viikkoa matkastani vietin Himalajan vuoristossa sijaitsevassa retriittikeskuksessa, jossa minulla oli paljon aikaa tutkia oman mieleni toimintaa. Retriitin aikana sain keskittyä omaan ajatteluuni ja sen valmentamiseen ilman ulkoisia häiritseviä ärsykkeitä: nettiä, kännykkää, sanomalehtiä, televisiota ja muita viestimiä. Päiväohjelma keskuksessa alkoi aamuviiden herätyksellä ja meditoinnilla, jatkuen mindfulnessin eli tietoisen läsnäolon hengessä, kuunnellen välillä opetuksia omasta mielestämme ja sen kehittämisestä. Päiväohjelmamme päättyi iltayhdeksältä viimeiseen oman mielen valmentamisen harjoitukseen. Kuukausi retriittikeskuksessa oli kuin mielen valmentamisen maraton, tunnetilojen ylä- ja alamäkineen.

Sisäinen höpöttäjämme on parhaillaan paras ystävämme tai pahimmillaan se on pahin vihollisemme. Kuitenkin käytämme aikaamme enemmän netissä surffailuun ja muuhun merkityksettömään, kun voisimme valmentaa omaa mieltämme, joka vaikuttaa elämäämme koko ajan.  Jo pelkästään istumalla lattialla keskittyen hengitykseen ja omaan ajatuskulkuun, ehtii puolen tunnin aikana paljon oppimaan omasta mielestään. Saati, että teet sitä säännöllisesti kahdeksan tuntia päivässä, kuten minä Nepalissa.

Vaikka takanani oli viiden vuoden säännöllinen mindfulness harjoittelu, oli päivittäinen omaan mieleen keskittyminen haastavaa. Osassa harjoitteista keskityin tunnin ajan vain omaan hengitykseeni. Mutta jo muutamassa minuutissa sisäinen höpöttäjä ehtii pomppia uskomattoman moneen paikkaan. Oman ajattelun oppimisessa tehokas harjoite olikin seurata, mihin oma ajatteluni kulkee. Ajan kuluessa se auttoi itseäni hiljentämään sisäistä pölpötystäni ja rauhoittamaan mieltäni.

Aika Himalajalla oli tunteiden vuoristorataa. Alussa päivittäinen fiilis upeissa vuoristomaisemissa oli erittäin positiivinen ja opin paljon uutta omasta itsestäni. Neljä viikkoa eristyksissä ulkomaailmasta on kuitenkin erittäin raskas kokemus ja keskittyminen viimeisenä viikkona vaati venymistä omalta mieleltäni. Kuukauden jälkeen repussani on paljon oppeja ja kokemuksia, joita tulen jakamaan seuraavissa blogikirjoituksissani.

1. Putsaa oman mielen levysi turhista ajatuksista

Opin kuinka vuosien varrella mieleeni on varastoitunut paljon positiivisia ja negatiivisia muistijälkiä. Näiden mentaalimallien tunnistaminen on mielestäni tärkeä osa itsensä kehittämistä. Ymmärtämällä oman mielesi höpötystä pystyt paremmin hyväksymään itsesi ja kehittämään itsetuntoasi. Oma mielemme on kuitenkin se elin, jonka kautta itsetuntomme on rakentunut. Vuosien varrella sinne on kerääntynyt paljon tavaraa, joka olisi hyvä imuroida pois ja heittää roskikseen. Mielemme levyllä pyörivät merkityksettömät ajatukset ja mielenmallit, jotka eivät ole eduksi itsetunnollemme. Sama levy pyörii, vaikka asia tai tapahtuma olisi vanhentunut jo tunteja, päiviä tai jopa vuosia sitten. Ja näiden negatiivisten asioiden märehtiminen aiheuttaa pahaa oloa ja itse syyttelyä. Tunnistamalla omalla mielen levylläsi pyörivät kappaleet, uskallat päästää niistä irti ja annat tilaa uusille kappaleille.

2. Keskity tähän hetkeen

Vaikka sain putsattua mieltäni ja kehitettyä positiivisempia ajatusmalleja, niin mieleni alkoi kyllästymään ja väsymään muutaman viikon jälkeen. Se oli jo valmis jatkamaan seuraavaan projektiin. Se ei enää nähnytkään tuota Himalajan vuoriston upeutta, raikasta ilmaa sekä hiljaisuutta ja rauhallisuutta yhtä innostavana kuin alussa. Alkoi uusi taistelu oman mieleni kanssa. Höpöttäjäni alkoi kaipaamaan normaalia elämää ja suunnittelemaan jo kurssin jälkeistä elämää.  Tässä tilanteessa piti löytää uusi merkitys loppuajalle, yrittäen elää tässä hetkessä ilman miettien keskuksen ulkopuolista elämää ja sen namuja.

Tässä hetkessä eläminen on vaikeaa, koska mielemme kypsyy ja tulee sokeaksi päivittäisille positiivisille asioille. Mielemme laukkaa jo monta askelta edellä ja haluaa uutta, enemmän ja lisää – ilman että nauttisimme niistä upeuksista ja onnekkuuksista mitä meillä ympärillämme jo on.

Tätä hetkeä et voi elää uudestaan. Anna mielesi rauhoittua ja nauti siitä, mitä koet juuri nyt.

Advertisements

4 thoughts on “Oman mielen valmennusta Himalajalla…

  1. Minulla on hyvin vahva höpöttäjä ja tulee esiin jos vain olen jouten. Olen ratkaissut sen vaimennuksen kun käsillä teen jotain. Pystyn olemaan rauhallinen ja keskittynyt kuuntelemaan kunhan käsillä on jotain hipellettävää. Siksi usein olen miettinyt olenko ollut jossain entisissä elämissäni katolinen tai muu vastaava. Tarvitsen kuin rukousnauhan sormiin niin keskittyminen on hyvä ja höpöttäjä vaiti. Olen oppinut kun piirrän tai kuuntelen radiota olen kuin retriitissä jossa minulle tulee ulkoa tietoa ja se on antoisaa. Kun miettii aikoja entisiä , istuivat naiset aina jotain samalla käsitöitä tehden. Kun kysyy naisilta millaisena mielesi kulkee kun teet käsitöitä. Vastaus on, rauhallinen ja levollinen. Aivan samoin käy minun.

  2. Hienoja kokemuksia. Tuntuu aika ymmärrettävältä, että neljä viikkoa on tuntunut pitkältä ajalta. Toisaalta: onko mitään niin ylellistä kuin pitkästyminen?

    Rauhoittumiseen, retriitteihin ovat hyviä paikkoja kotoiset kesämökit tai Kainuun ja Lapin erämajat. Järviluonto, metsät. Kalastus, marjanpoiminta.

    Ylipäätänsä rauhallinen luonto ja hiljaisuus ovat ihmiselle hyväksi, lepo ilman jatkuvaa yhteydenpitoa. Erityisen hyvänä mielen peilaamisen paikkoina olen kokenut myös Lintulan ja Valamon luostarit.

  3. Lämpimät onnittelut Makke ensinnäkin opiskelujen saavutetusta etapista. Matka jatkunee…Hetkessä eläminen on hirveän vaikeaa. Olen itse alkanut kammota menneisyyttä ja pysähtyneisyyttä, jämähtämistä (en niinkään historiaa ja omaa menneisyyttäni vaan sitä mahdollisuutta että asiat yhtäkkiä pysähtyisivätkin, ja joillakin tuntuu käyvän niin) – joten olen vastapainoksi alkanut uskoa yhä enemmän tulevaisuudessa elämiseen. Tai sen rakentamiseen. Olen siis nyt siinä vaiheessa tasapainoni hakemista. Onneksi olen jo oppinut ettei se (rakentaminen) tapahdu hetkessä. Hienoja hetkiä kuitenkin tässä ja nyt tulee mahdollisuuksina eteen onnekseni, nimenomaan kun päästää irti eilisestä. Ja itsestä. Hyvää tulevaa ja jo alkanutta uutta vuosikymmentä sinulle. Hyvää huomista siis.

    • Moikka!
      Tuuli Kirsikka, kiitos mielenkiintoisista ajatuksistasi. Uskon itse siihen, että tarvitsemme sekä tulevaisuusorientoituneisuutta että tässä hetkessä elämistä ja siitä nauttimista. Kun tiedät päämäärän ja tavoitteet, on helpompi elää tässä hetkessä. Et ajaudu mihin tahansa, koska tavoitteet ohjaavat toimintaasi. Niiden avulla voit nauttia tästä hetkestä, koska ei tarvitse huolehtia, etteikö olisi menossa oikeaan suuntaan. Mutta onnellisuus syntyy vain tässä hetkessä. Siksi meidän pitää osata keskittyä ja nauttia myös siitä.

      Hyvää huomista mutta myös tämän hetken nautintoa sulle täältä Sydneystä!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s