Positiivinen psykologia

Tiede hyvinvoinnin taustalla

Onni ei ole sattumaa

3 kommenttia

Emilia Lahti positiivinen psykologia Life begins at the end of your comfort zone

Harjoitus tekee mestarin. Kirjoittajan savotta tilastomatematiikan kanssa vaati paljon kahvia, lukemattomia harjoituksia ja paljon toistoa. Oppi meni kuitenkin perille ja kyseinen aihe nostattaa nykyään kylmän hien sijaan suupielet ylös. Snap!

Tutkimusten perusteella noin puolet yksilön kokemasta onnellisuudesta määräytyy biologisten tekijöiden ja olosuhteiden yhteisvaikutuksena. Tämä siis jättää suuren osan yksilön omaan valtaan. Omaan onnellisuuteen voi vaikuttaa ja se itse asiassa riippuu keskeisesti omista teoistamme ja valinnoistamme.

Jo Aristoteles ja William James (yhdysvaltalainen filosofi/psykologi 1842-1910) pitivät yksilön omaa aktiivista roolia keskeisimpänä elementtinä onnellisuutta ja hyvinvointia tavoiteltaessa (Melchert 2002; James 1892/1984). Mitä he päättelivät vuosituhansia ja -satoja sitten, on todettu myös lukuisissa viime vuosikymmeninä tehdyissä tutkimuksissa. Onnellisuus ei ole jotain, mikä tapahtuu itsestään vaan se on tietoisten valintojemme ja toimintamme seurausta.

Meillä on vapaus ja mahdollisuus vaikuttaa omaan onneemme, mutta tästä seuraa samalla oman vastuumme tiedostaminen. Vaikka ympäristötekijöillä ja persoonallisuudellamme on todellinen vaikutus elämänlaatuumme, ei niiden päälle voi kokonaan sysätä omaa tyytymättömyyttään. Ei voi eikä tarvitse. Kukaan ei ole menneisyytensä tai nykyisyytensä vanki.

Onneen ei löydy oikotietä, mutta sen saavuttamiseen löytyy nippu hyviä keinoja. Näitä kutsutaan positiivisiksi interventioiksi tai harjoituksiksi. Pitkä nimi toiminnalle, joka siis suomeksi sanoen tähtää ohjaamaan yksilön huomion mahdollisuuksiin ja toimintapotentiaaliin (sen sijaan, että olisi jumissa vanhoissa toimintamalleissa). Ei ole pakko edes puhua positiivisuudesta sinällään, sillä monet näistä harjoituksista tähtäävät hyvin käytännöllisten tiedonkäsittelyä (ongelmaratkaisua, päättelyä, mahdollisuuksien kartoittamista jne.) tehostavien uusien strategioiden aktivoimiseen ja käyttämiseen. Saavuttaakseen pitkäkestoisia tuloksia positiivisten interventioiden kautta, tulee meidän olla valmiita työskentelemään ahkerasti ja pyrkiä siten luomaan uusia hyödyllisiä tottumuksia ja tapoja. Oman mielen hallinta on varmasti hyödyllisin taito, minkä ihminen saattaa elämänsä aikana kehittää. Toisin sanoen: onnellisuus vaatii tunnollista työtä, mutta se on upeaa ahkerointia, josta saatava hyöty on kultaakin kalliimpaa.

Tietoisuuden ja huomion keskittämisen rooli

Ei ole olemassa merkityksetöntä ajatusta tai tekoa. Kaikki mitä olemme koskaan nähneet, kuulleet, ajatelleet tai tunteneet on koodattu aivokuorellemme, ja tämä tieto muodostaa tietoisuutemme. Tämä tietoisuus on se, mitä kutsumme ´elämäksi´(Csikszentmihalyi, 1990). Vaikka tämä uskomaton koneisto nimeltä aivot, on mahdollistanut lajimme huikean kehityksen (olemme luoneet monimutkaisia matemaattisia kaavoja, suunnitelleet miljoonakaupunkeja infrastruktuureineen ja jopa ylittäneet planeettamme rajat) se ei ole vailla fyysisiä rajoituksia. Aivomme asettavat selvät reunaehdot sille, miten montaa asiaa voimme prosessoida samanaikaisesti. Se, mitkä asiat kulloinkin valloittavat huomiomme, voi olla joko tahdonalaista tai sosiaalisten normien ja oman biologiamme seurausta. Psykologian professori Mihaly Csikszentmihalyi (1990) sanoo, että ne jotka pyrkivät hallitsemaan omaa mieltään ja huomiokykyään, elävät onnellisempaa elämää, sillä he ovat oppineet määrittämään tietoisuutensa sisällön ja siten myös elämänsä sisällön. Tämän prosessin hallitseminen on tärkein työkalumme oman elämänlaatumme parantamisessa.

Hyödyllisten tapojen luominen ja mielen kehittäminen

Parin viimeisen vuosikymmenen aikana neurotiede on vihdoin pystynyt osoittamaan, mitä William James väitti intuitiivisesti yli sata vuotta sitten: ihmisen aivot kykenvät muutokseen läpi elinkaarensa ja ovat kehittyneet jopa niin monimutkaiseksi, että voivat vaikuttaa omaan rakenteeseensa (ks. neuroplastisuus) (Csikszentmihalyi, 1990; James 1892/1984). Mielen harjoittaminen oman huomiokyvyn keskittämisen avulla (the practice of focused attention) voi autta meitä muuttamaan totutut ajattelukaavamme. Voimme ylikirjoittaa syväänkin juurtuneet reaktiomallimme ja oppia koko nipun uusia hyödyllisiä tapoja toimia.

Uusien tapojen luominen on vaikeaa ja vaatii usein sisua sekä periksiantamattomuutta. Se on kuitenkin mahdollista ja suurin askel on, että ryhdymme toimeen (isoin este on usein, että emme aloita tai lopetamme ennen kuin olemme kunnolla edes aloittaneet). Ohessa muutama huomioitava seikka lähdettäessä kohti uuden hyvän tavan luomista (kun haluat esimerkiksi luoda rutiinin, että heräät joka aamu hieman aikaisemmin ja meditoit, käyt ulkona kävelyllä, pidät kodin järjestyksessä, olet vähemmän räjähdysherkkä lapsille jne.). Alla olevat ideat on mukailtu William Jamesin ajatuksista (1892/1984).

  • Sisukkaasti ja reippaasti hyvään alkuun.
  • Varmista vahva startti. Tartu kaikkiin mahdollisiin tilaisuuksiin vahvistaa uutta tapaa.
  • Älä salli yhtäkään poikkeusta itsellesi ennen kuin tapa on kunnolla vakiintunut (tämä jatkuva toisto ja kumuloituva vahvistus ankkuroi uuden tavan).
  • Toiminnan harjoittamisen johdonmukaisuus ja säännöllinen toisto ovat ainoat todelliset keinot, joilla mahdollistaa uuden hermoväylän syntyminen, ja luoda vankka neuraalinen perusta uudelle toimintatavalle.

Seurauksena tästä pitkäjänteisestä työstä taipumus lopulta juurtuu syvään ja tulee tavaksi –SNAP! Alla muistisääntö.

Q:  Mitä hyväksi havaittuja keinoja uusien tapojen luomiseen sinulla on? Mitä onnistumistarinoita voit kertoa? Miten auttaa jotakuta, joka on yrittänyt monta kertaa ja luovuttanut? Jaa vinkkisi ja syötä hyvät ajatuksesi systeemiin : )

Emilia Lahti positiivinen psykologia SNAP

Lähteet:

Csikszentmihalyi, M. (1990). The anatomy of consciousness. Flow: The psychology of optimal experience (pp. 23-42). New York: Harper Perennial. Myös suomeksi.

James, W. (1892/1984). Habit. Principles of psychology: Briefer course (pp. 125-138). Cambridge, MA: Harvard University Press.

James, W. (1899/1983). The gospel of relaxation. Talks to teachers on psychology (pp. 117-119). Cambridge, MA: Harvard University Press.

Melchert, N. (2002). Aristotle: The reality of the world. The good life. The great conversation: A historical introduction to philosophy (4th ed., pp. 186-195). Boston: McGraw-Hill.

Advertisements

Kirjoittaja: Emilia Lahti

Emilia is a social activist and researcher with a special interest in applied positive psychology. Her ambition is to create practical, empowering solutions which can be leveraged on a systemic level to promote worldwide change. She's currently training to run the length of New Zealand to break the silence around interpersonal violence. www.emilialahti.com

3 thoughts on “Onni ei ole sattumaa

  1. Olen viime aikoina harrastanut 15 minuutin tekniikkaa. Tämä auttaa aloittamiseen, joka monesti on se hankala paikka. Tekniikka on käytännössä sitä, että ryhtyy tekemään jotain sillä ajatuksella, että 15 minuuttia riittää. Kynnys aloitukseen pienenee, ja jos puhtia 15 minuutin jälkeen vielä löytyy, niin tekemistä voi kaikin mokomin jatkaa, mutta ei ole mikään pakko.

    Toinen mihin tämä auttaa on tavan luominen. Jos näitä 15 minuutin jaksoja saa toistettua tarpeeksi usein, niin se alkaa muodostaa jo tapaa. Koska 15 minuuttia on suhteellisen lyhyt aika, niin se helpottaa toistojen tekoa.

  2. Hei tähtimatkaaja, upea nimerkkisi muistuttaa minua yhdestä lempilainauksestani:
    ”We are a way for the universe to know itself” -Carl Sagan

    Kiitos upeasta vinkistä! Kirjoitat täyttä asiaa ja olen itse huomannut saman jutun. Tälle on biologinen perusta siinä, että kun me koemme stressiä (pakko tehdä jotain, pitäisi, mutta en pysty jne). se aktivoi sympaattisen hermostomme toimintaa, joka tuottaa kortisolia. Negatiivinen kokemus muuttuu negatiiviseksi tunteeksi, joka edelleen vahvistuu. Tutkimuksissa negatiivisten tunteiden on havaittu heikentävän kognitiivista tiedonkäsittelyämme ja kykyämme esim. ongelmanratkaisuun ja erilaisten vaihtoehtojen näkemiseen tietyssä tilanteessa. Kun taas lähestymme jotain tehtävää perspektiivistä, joka ei herätä stressireaktiota vaan laukaisee odotuksen tunteen tai muun positiivisen emootion, jopa näkökenttämme laajenee ja pystymme prosessoimaan enemmän tietoa.

    Näiden funktioiden evoluutiobiologinen perusta on yksilön selviytymisen varmistamisessa. Esihistoriallisen ihmisen selviytymisen kannalta oli luonnollisesti parempi, että sapelihammastiikerin hypätessä niskaan lähipuskasta kaikki huomio kaventui siihen tilanteeseen ja hetjkeen. Ei ollut aikaa laajentaa huomita kaikkiin mahdollisiin ärsykkeisiin lähimaastossa. Piti toimia salamannopeasti. Huomiokenttä kapeni. Modernissä yhteiskunnassa kohtaamme harvoin välittömiä vaaratilanteita, mutta hermostomme toimii edelleen kuin parikymmentatuhatta vuotta sitten. Reagoimme nopeasti ahdistukseen tai ”uhkaan” (vaikka kyseessä ei siis olisi todellinen uhka vaan jokin, jonka koemme uhkaavan vaikkapa minäkuvaamme). Tätä sympaattisen hermoston herkkyyttä ja yliaktiivisuutta on kiittäminen ns. negatiivisuusvinoumasta. Todella mielenkiintoinen aihe ja tästä tulee kohta erillinen blogiposti ellen nyt lopeta. Siitä puheenollen, kiitos että annoit idean pariin seuraavaan kirjoitukseeni, Star Traveller 😉

    Lämmöllä,
    Emilia

  3. Mielenkiintoista asiaa!

    Itse kiinnitän huomiota siihen, että uusi tapani on mielessäni myönteisessä muodossa eli toiveena. Jos vaikka vatsa on kipeä, kun syön karkkia, niin uusi tapani ei ole ”en saa syödä karkkia” vaan että ”haluan vatsaan hyvän olon”. Tällä tavalla on helpompi kiinnittää huomiota siihen hyvään, mitä uusi tapa tuo tullessaan. Ja mielelle saa vakuutettua helpommin, että uusi tapa kannattaa, kun huomioi koko ajan sen hyvän, mitä siitä seuraa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s