Positiivinen psykologia

Tiede hyvinvoinnin taustalla

Todellinen rohkeus ja arjen sankaruus

10 kommenttia

courage jpnSana rohkeus juontuu latinankielen sanasta cor, joka tarkoittaa sydäntä. Rohkeus onkin alun perin tarkoittanut ”puhua rohkeasti sydämestään” l. ilmaista itseään avoimesti ja rehellisesti. Se viittaa oman tarinan kertomiseen juuri sellaisena, kuin se on – vaikka sillä riskillä, että joutuu naurunalaiseksi tai väärinymmärretyksi. Syvimmältä olemukseltaan rohkeus siis liittyy haavoittuvuuden sietämiseen ja sisimpään olemukseemme asti ulottuvan epävarmuuden hyväksymiseen. Tämän vuoksi ei olekaan ihme, että se kantaa niin voimakkaita konnotaatioita urheuteen ja sankaruuteen (eli kuten me tavanomaisemmin näemme rohkeuden).

Herkkyys ja avoin sydämen paljaus on usein pelottavaa. Kaiken kukkuraksi me olemme aikojen saatossa ohjelmoituneet suojelemaan itseämme tiukasti kaikelta mahdolliselta fyysiseltä ja psyykkiseltä harmilta. Aivomme skannaavat ympäristöämme lukuisia kertoja sekunnissa mahdollisten uhkatekijöiden varalta (esimerkiksi keskustellessamme toisen ihmisen kanssa, on kyseisen henkilön jokainen pienikin kasvojen ele, äänenpaino, hento ruumiinliike kokonaisvaltaisen tarkastelumme alla: ”mitä tuo toinen ajattelee minusta, ymmärsikö hän minut väärin, joudunko nyt puolustamaan itseäni”), ja on valmiina laukaisemaan meidät taisteluasemiin, jos ilmassa on pienikin tuulahdus mahdollisesta vaarasta. Tämä nerokas, kaunis järjestelmä onkin taannut lajimme ihmeellisen selviytymisen yli 200,000 vuoden ajan. Samaan aikaan, koska lajin selviytyminen on kaiken toiminnan perusta ja koska herkkyys ja haavoittuvuus altistaa meidät uhalle, me vastustamme sitä ja maksamme kovan hinnan tästä järjestelmästä. Hinta on jatkuvan varuillaanolon tuottama yhteyden puute toisiin ihmisiin ja sen seurauksena monet menetetyt mahdollisuudet tuntea itsemme ihanasti hyväksytyksi juuri sellaisena kuin olemme. Ollaksemme rohkeita, sanan varsinaisessa merkityksessä, meidän on tietoisesti mentävä vastoin ikivanhaa ihmisluontoamme. Se ei ole helppoa, mutta ei myoskään mahdotonta.

Yksi huippuhieno piirre rohkeudessa (jos ymmärrämme sen sanan alkuperäisessä merkityksessä: avoimuutena kokemuksille, ihmisille ympärillämme sekä itsellemme) on, että rohkeus ei ole jotain mitä meillä joko on tai ei ole. Sydämen rohkeutta voidaan opettaa, oppia ja harjoitella. Tämän tyyppinen, hyveistä kumpuava rohkeus on kokonaisvaltainen olemisen tapa, toimintamalli – kokonainen elämänfilosofia. Vaatii rohkeutta olla haavoittuva, pyytää apua ja sanoa kun tuntuu, että on jollain tavalla kadoksissa tai sisäisesti sykkyrällä. Kauneus tässä on se, että kun teet niin (ja kaivaudut läpi eloonjäämisvietin syvien kerrosten), kurottaudut siihen väkevään, ikiaikaiseen voimaan, joka erottaa meidät muista lajeista; laitat toivosi tosiasiaan, että voimme valita tekomme, muuttaa tapaamme ajatella ja siten tarkoituksenmukaisesti luoda psykologisesti turvallisia paikkoja ja ympäristöjä, joissa toiset tuntevat olevansa suojassa, olevansa hyväksyttyjä ja rakastettuja. Tekemällä niin me myös vapautamme itsemme odotusten kahleista ja sisintämme suojaavien muurien rakentamisen pakotteesta – olemaan vain mitä olemme. Emme enempää, emme vähempää.

Mother Teresa in Calcutta

“I alone cannot change the world, but I can cast a stone across the waters to create many ripples.” – Mother Teresa

Emme tarvitse lisää sankareita, supertähtiä ja kiillotettuja ihmisenkuoria. Tarvitsemme todellisia, aitoja, elämänmakuisia  ja -tuoksuisia ihmisiä. Sellaisia jotka ovat inhimillisen karkeita reunoilta, hieman mutaisia ja arpisia. Sellaisia jotka uskaltavat tiputtaa suojukset alas – osoittaa meille, että  myös kaikki muut ympärillämme ovat vain ihmisiä. Haavoittuvia, kauniin toiveikkaita matkaajia, jotka muistuttavat meitä siitä, että me kaikki olemme kulkeneet pitkän tien sinne missä olemme tällä hetkellä. Nostamalla rehellisyyden ja aitouden niiden ansaitsemaan arvoon, voimme näyttää esimerkkiä ja todistaa, että läpinäkyvästä, suojakilvettömästä vuorovaikutuksesta voi todellakin selvitä hengissä.

Olisitko sinä se aidon rohkea ja henkisesti sytyttävä henkilö oman perheesi ja ystäviesi keskuudessa tänä jouluna ja tulevana vuotena? Oman elämämme ja kulttuurin muuttaminen alkaa lopulta varsin pienistä teoista. Pienistä sydämen, mielen ja käsien liikahduksista, jotka sitten tuottavat mikromuutoksia sosiaalisessa verkostossa, kuten Suomen filosofian aarre sekä uraauurtava systeemiajattelija Esa Saarinen sanoisi. Kuka tahansa voi olla katalysaattori tällaisille mikrotason muutoksille, jotka lopulta leviävät yhä laajemmalle ja laajemmalle. Upein lahja ihmisille elämässäsi olet sinä itse. Sinä – ilman rusetteja ja kaunistuksia. Vain paljas sydämesi täynnä muutosvoimaista myötätuntoa, huolehtivaa empatiaa ja kohottavaa rakkautta.

Herkkää ja sisukasta joulua ja uutta vuotta toivottaen,
Emilia

 

Julkaistu ensimmäisen kerran 21.12.2013 http://www.positiivinenpsykologia.fi -sivulla.

Advertisements

Kirjoittaja: Emilia Lahti

Emilia is a social activist and researcher with a special interest in applied positive psychology. Her ambition is to create practical, empowering solutions which can be leveraged on a systemic level to promote worldwide change. She's currently training to run the length of New Zealand to break the silence around interpersonal violence. www.emilialahti.com

10 thoughts on “Todellinen rohkeus ja arjen sankaruus

  1. Kiitos! Tämä nosti todella paljon joulumieltäni. Tulee hyvä mieli, kun tietää, että ympäri maailmaa on paljon ihmisiä, jotka haluavat yhdessä rakentaa ihiskunnalle parempaa ja kohtuullisempaa tulevaisuutta. Hyvää Joulua!

  2. Reblogged this on Ura ja Isyys and commented:
    Positiivisen Psykologian blogissa oli erittäin hyvä kuvaus, mitä todellinen rohkeus tarkoittaa. Itse huomasin, että itsensä hyväksyminen kaikkine hyvinä ja huonoina puolineen helpottui esikoinen syntymän myötä. Taisi tytär olla noin 1-vuotias, kun oivalsin isänä, että ”enhän tiedä mitään”.

    Isänä ja vanhempana oleminen lapselle on jotain niin erilaista, että se täytyy kokea. Juuri sen vuoksi syntyi vahvin ajatus omasta heikkoudestaan vanhempana, jota voi vain kehittää ajan kanssa.

    Tällä hetkellä rohkeus puhua sydämestäni on erittäin helppoa ja etenkin vanhempana huomaan koko ajan, että en ole valmis.

  3. Päivitysilmoitus: Rohkeudesta | Ilo ja Valo!

  4. Tämä on todella tärkeä asia. Että ihminen voisi olla oma itsensä. Että ihminen luottaisi siihen, että riittää, että saa kokeilla ja tehdä ”virheitä”. Että saa koittaa, mennä, tehdä, räiskiä ja elää kaikissa väreissään. Olisi tietenkin mukavampaa, jos tietäisi ulkoisen maailman olevan myötämielinen tällaisen olemisen edessä, mutta niin ei vielä ole. Kun tervehdit kuuluvasti naapuritalon tätiä, saatat hyvinkin saada osaksesi hämmästyneen, pelästyneen ilmeen. Kuin olisit performanssitaileilija.

    Tässä maailmassa (varsinkin Suomessa) on oltava valmis leimautumaan hulluksi, jos meinaa elää avoimesti ja rohkeasti sydämestään. Kuinka uskaltaa elää omana itsenään haavoittuvana maailmassa, jossa haavoitetaan? Toisaalta, me itse luomme maailmamme, joten ehkä alan pikku hiljaa uskomaan, että maailma on hyväksyvä ja rakastava paikka, jossa ihminen saa kohdata toisen ihmisen aidosti.

    Itse aion sitoutua elämään rohkeasti omana itsenäni tai ainakin alkaa sitä harjoittelemaan.

    Hanna

    http://wisdomjoybars.blogspot.fi/

  5. Hieno kirjoitus Emilia – suuri kiitos siitä.

    Voiko sen hienommin sanoa. Vetää sanattomaksi näinä aikoina. Kuinka moni uskaltaa avata itsensä, asettua haavoittuvaksi ja kohdata muut ilman suojavarustuksia. Olen yrittänyt opetella sitä ja kuitenkin huomaan oman vajavaisuuteni. Kiitos tästä muistutuksesta Emilia.

    Olen huomannut, että tarvitaan rohkeutta kohdata itsensä ja rakentaa itsetuntoaan, jotta pystyisi hyväksymään ja rakastamaan itseään juuri sellaisena kuin on. Vasta kohdattuaan omat demoninsa on ihminen valmis avautumaan muille.

    Vasta löydettyään sisäisen viisautensa ja valonsa sekä rakkauden ja myötätunnon itseään kohtaan on ihminen valmis jakamaan tätä. Rakkaudessa ja myötätunnossa on se hieno piirre, ettei se jakamalla vähene – päinvastoin se tuntuu lisääntyvän.

  6. ”Vasta löydettyään sisäisen viisautensa ja valonsa sekä rakkauden ja myötätunnon itseään kohtaan on ihminen valmis jakamaan tätä.” Juuri näin. Kauniisti kirjoitettu, Esa.

    Lämmin kiitos kannustavista sanoistasi. Means a lot.

    Ilolla ja arvostuksella, Emilia

  7. Kiitos Emilia! Itku tuli lukiessa, niin tarkkaan kuvasit tuntojani. Lahjoitit sanat omalle kokemukselleni.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s