Positiivinen psykologia

Tiede hyvinvoinnin taustalla


Jätä kommentti

Iida Mäkikallio: Vahvuu­tensa kohdanneella on voima kannatella toista

Screen Shot 2016-11-27 at 12.37.52 PM.png

Kuva: Li Yang / unsplah.com

Haavoittuvuus ja vahvuus ovat saman kolikon kaksi puolta. Filosofian Akatemian uuden Mielensävalottajat-yhteisön vetäjä, valmentaja Iida Mäkikallio korostaa kirjoituksessaan itsetuntemuksen tärkeyttä.

20-luvulle asti hiilikaivoksissa käytettiin kanarianlintuja suojelemaan kaivostyöläisiä häkämyrkytykseltä. Kanarianlinnut ovat herkempiä kaasuille kuin ihmiset ja lakkaavat laulamasta pienestäkin häkäpitoisuudesta. Lintujen laulun lakatessa kaivostyöläiset tiesivät nousta ajoissa pois kaivoksesta.

Itkin joka kerta kun minut vietiin tarhaan. En uskaltanut tulla pois pulpetin alta ensimmäisenä kouluviikkona. En puhunut vieraille ihmisille. Pienikin hymähdys tai kiireisen kireä ilmapiiri sai minut itkemään. Arka ja pelokas lapsi. Kun ympäristössäni on myrkkyä, lakkaan laulamasta ensimmäisenä, koska haistan myrkyn kaukaa.

Opin nopeasti, millainen tulee olla, jotta muut ovat tyytyväisiä. Älä vie tilaa. Mukaudu.”Ole pienempi.” Pienempi ajatuksissa, pienempi mielipiteissä, pienempi kehossa, pienempi tahdossa, pienempi unelmissa.

Screen Shot 2016-11-27 at 12.33.57 PM.png

Kulttuurimme jaottelee sukupuolen mustavalkoisesti kahteen ja tämän lisäksi määritellään tarkkaan, mitä on olla mies ja mitä nainen. Havahduin siihen, kuinka nuorena nämä uskomukset meihin iskostuvat, kun kuuntelin perhepäivähoitajan ja lasten keskustelua bussissa. Hoitaja kysyi lapsilta, mitä he haluaisivat ruoaksi. Jokainen poika huusi toistensa yli “Hamppareita!” “Spagettia!” “Joo hamppareita!”. Tytöt olivat hiljaa ja kun hoitaja kysyi heiltä, mitä he haluaisivat, tytöt vastasivat “Ihan sama, mulle käy kaikki.” “Joo, pojat saa valita.” Naisen rooli on auttaja, mukautuja. Omia tarpeita saatika tahtoa ei tule ilmaista.

Pojille kulttuurinen viestimme on päinvastainen. Häpeää tutkineen Brené Brownin mukaan miehille suurin kulttuurinen viestimme on “ei saa olla heikko”. Tämä ilmenee muun muassa vaikeutena myöntää, että on väärässä, vaikeutena pyytää apua ja vaikeutena puhua tunteista.

Naiset usein valittavat, että miehet eivät puhu tunteistaan, ja miehiä kritisoidaan etäisyydestä ja tunnekylmyydestä. Samaan aikaan ei kuitenkaan todella olla valmiita kohtaamaan itkevää tai pelokasta miestä. Liikaa avoimuutta kavahdetaan. Kun on vieraantunut omasta vahvuudestaan ja omaksunut identiteetin, jossa oma turvantunne on riippuvainen kumppanista, kumppanin näkeminen syvässä surussa tai häpeässä horjuttaa sitä maata, jolla seisot. Tällöin avoimuus on pelottavaa ja luotaantyöntävää. Vain vahvasti omilla jaloillaan seisova ihminen kykenee antamaan toiselle tilaa ilmaista kaikkea mitä on.

Jotta voimme sallia sekä vahvuuden että heikkouden toisessa, meidän on nähtävä molemmat itsessämme. Binäärisen nais- ja miesjaottelun takana on yhteinen ihmisyys. Jokainen meistä on pelokas, rohkea, heikko, vahva, luja, pehmeä. Vain vahvuutensa kohdannut voi loistaa koko laajuudessaan ja kannatella toista. Vain haavoittuvuutensa kohdannut voi olla vapaa.

Rakkaudella, Iida

P.s. Kanarianlintuna olen huomannut yhtä sun toista tästä elämästä. Itseämme rajoittavia uskomuksia on hankala huomata yksin. Tein sinulle kurssin, jossa työstämme aiheita, joiden läpikäynti on aiheuttanut isoimmat muutokset niin omassa kuin valmennettavienkin elämässä. Jotta uskaltaisit elää isommin. Rakastaa enemmän. Koko sydämestäni tervetuloa Mielensävalottajat-heimoon.

screen-shot-2016-11-27-at-7-49-39-pm
Vieraskynä: Iida Mäkikallio on Filosofian Akatemian valmentaja. Hänen erityisosaamistaan ovat mielen toiminta, innostuksen johtaminen ja henkilökohtainen kasvu.

Iidan tänään maanantaina 28.11. alkavalle online-kurssille mahtuu vielä mukaan muutama. Lisätietoja täältä.

Kirjoitus on julkaistu aikaisemmin Filosofian Akatemian blogissa 18.11.2016.

Mainokset
Kuva: Emilia Lahti


Jätä kommentti

Haasta itseäsi Sisun päivänä 28.2.

Viime vuonna 28.2. juhlittiin ensimmäistä virallista Sisun päivää ja kokonaista sisun vuotta (pieni yhteenveto täällä). Seuraavassa ajatuksia siitä, miten tulla mukaan tänäkin vuonna.

I. Sinun oma Sisun päivän tapahtumasi 28.2. 

Sisu on tuttu idea miltei kaikille ja siksi sen ympärille on helppo rakentaa. Järjestettävän tapahtuman ei tarvitse olla mitään raskasrakenteista ja isoja resursseja vaativaa, vaan se voi olla esimerkiksi avoin kutsu yhteiselle sisujuoksulle, kokoontumiselle ystävien kanssa tai innostavalle tempaukselle, joka hyödyttää yksilöitä ja heidän yhteisöään. Sisun päivää vietetään myös ulkomailla ja tähän mennessä sen tiimoille on rakentunut mm. kimppalenkkejä, yrityksen sisäisiä tempauksia, lämminhenkisiä tapaamisryhmiä ja vapaaehtoistyöaloitteita.

10151791_10102267084840602_3822581979595088481_n (1)

Sisu kimppalenkki Kaivopuistossa 28.2. Linkki jutun lopussa.

Meitä ei yhdistä vain se, että kohtaamme kaikki vastoinkäymisiä vaan se, että meillä on kaikilla paljon piileviä voimavaroja haasteiden selättämiseen. Tutkimukset ovat osoittaneet yksi toisensa jälkeen, että sosiaalinen tuki näyttelee suurta osaa yksilön resilienssissä ja selviämisresursseissa. Sisun vuoden tarkoitus on rakentaa Suomeen ’sisun taskuja’. Nämä ovat turvallisia ja voimaannuttavia miniyhteisöjä tai ryhmiä, joiden visiona on synnyttää inhimillistä lämpöä, ja tarjota meille ympäristö, jossa treenata arkisisukkuuttamme. Sosiaalinen tuki sekä sisukkaat esimerkit toimivat kasvualustana rohkeudelle ja lujuudelle.

”Esimerkin näyttäminen ei ole pääasiallisin tapa, jolla vaikuttaa toisiin. Se on ainut tapa.”
Albert Einstein

Muista, että et ole yksin elämän haasteiden kanssa. Olet osa isoa sisukasta joukkoa ja voit saada tukea ja kannustusta esimerkiksi Sisun juhlavuoden ryhmästä tai Sisu Lab -ryhmästä (englanniksi). Meitä on yhteensä jo yli 12,000 rakentavan sisukkuuden todeksi eläjää ympäri maailmaa!

Allekirjoittaneen työpoytä  :)

Allekirjoittaneen työpöytä : ) Elämää on paljon mukavuusalueen sisällä, mutta  itseään haastamalla näkee lujuutensa.

II. Hour of Sisu -teko eli minisisut

Hour of Sisu on Sisun päivänä tapahtuva Earth Hourin tyyppinen tempaus, jonka tarkoitus on ulottua maan joka kolkkaan. Ihmiset Seinäjoelta San Franciscoon ja Alavudelta Aucklandiin haastavat itseään tekemään jotain, mikä jännittää.

Suomessa valtakunnalliseksi ajankohdaksi on valittu 28.2. kello 16-17 (voit luonnollisesti tulla mukaan, milloin se vain sopii aikatauluusi). Tuona aikana käännämme yhdessä pelkoja ja jännitystä aiheuttavia juttuja voitoiksi ja voimaksi. Otamme askeleen kohti unelmia, tartumme toimeen, teemme tarvittaessa muutoksia ja otamme terveitä, mutta rohkeitakin riskejä.

Mieti siis ainakin YKSI asia, jonka olet halunnut tehdä (kenties jo pitkään), mutta joka on pelottanut sinua. Jotain mikä edistää rakentavia pyrkimyksiäsi, tuo onnistumisen iloa tai auttaa sinua voittamaan pelkosi.

Haaste voi olla jokin iso juttu. Esimerkiksi työpaikan vaihtaminen tai ilmoittautuminen mittavaan urheiluhaasteeseen. Se voi myös tarkoittaa, että uit avannossa, menet ensimmäistä kertaa juoksulenkille, aloitat kahvakuulailun, laitat sisään hakemuksen omasta toiminimestä, muutat uuteen paikkaan, uskaltaudut sanomaan tuntemattomalle kohteliaisuuden, lupaudut antamaan (tai annat) julkisen puheen…. sinä tiedät parhaiten, mikä tuo itsesi ylittämistä vaativa asia on. Parhaimmillaan se on jotain, mikä vaatii pienempää tai suurempaa henkistä tai fyysistä ponnistusta ja omien tuttujen rajojen venyttämistä.

Tähtää niin korkealle, kuin pystyt! Haasta itseäsi. Jos sinusta vahvasti tuntuu, että nyt on aika perustaa oma yritys, alkaa treenaamaan triathlonia, käsilläseisontaa, aikidoa, kirjan kirjoittamista tai uskaltautua parisuhteeseen täysillä (tai lopettaa toimimaton sellainen), niin tee se. Jos naapuriin on muuttanut maahanmuuttaja ja se jännittää, vie uusi naapuri pullakahville. (Siihen liittyen ihan hyvä TEDx tässä).

sisu definition in Finnish sisu lab quotes

Sisun päivän haasteen ideana on, että lukuisat ihmiset tekevät rohkeita tekoja ja ylittävät itsensä saman päivänä. Jonkin asian harkitseminen on mahtava alku sinällään, mutta se ei riitä. On otettava kynä käteen, luuri korvalle, solmittava lenkkarit tai solmio ja painettava sendiä. You get the point. Kaikki muutos alkaa ensin ajatuksesta tai ideasta, mutta ideaa pitää seurata toiminta.

Hour of Sisu on tilaisuus sysäykselle kohtii uusia tapoja, uutta ajattelua tai muutosta.Missaat 100% laukauksista, joita et koskaan tee!”, kuten sisukas kiekkolegenda Wayne Gretzky aikanaan sanoi.

Pro Tips!

  • Kerro ystävillesi Sisun päivästä ja haasta heidät mukaan!
  • Twiittaa sisukkaat tekosi tagilla #Sisu2016 ja #HourOfSisu innostaaksesi muita ja saadaksesi myös itse tukea.
  • Kerro Twitterissä ja sosiaalisessä mediassa, mitä sisu sinulle merkitsee. Kuten viime vuonna, julkaisemme näitä Tweettejä positiivisen psykologian blogissa tapahtuman aikana ja jälkeen! Muista #Sisu2016
  • Jaa tarinasi (kuvina, videoina, ajatuksina) Sisun juhlavuosi -sivulla,  Sisu Lab -ryhmässä (englanniksi) tai omassa somessasi.

Main thing… have fun! : )

——

Sisun päivän kimppalenkki 28.2. Helsingissä

 


1 kommentti

Inhimillinen lämpö avaa ovet

Kuva Matt Mitchell

Hetket rakentuvat pitkälti siitä, mitä päätämme nähdä. Kuva: Juoksijaihme ja lämmin ihminen Matt Mitchell a.k.a @hamiltonguevara

Päivämme rakentuvat lukemattomista kohtaamisista, katseista ja eleistä. Näiden kohtaamisten laatu vaikuttaa olennaisesti siihen, miltä meistä tuntuu olla olemassa ja elää tätä elämää. Jokainen noista hetkistä sisältää mahdollisuuden synnyttää jotain, mikä kannustaa, auttaa ja mahdollistaa. Voimme antaa näiden mahdollisuuksien liukua ohitsemme tai tunnistaa ne ja nähdä itsemme aktiivisina todellisuuden muokkaajina. Arjen mikrohetket ovat kutsu sosiaaliseen tanssiin, jonka tuloksena kaikkien osapuolten elämänlaatu voi toisinaan kohottua.

Jokaiseen ihmiseen on koodautuneena tarve tulla nähdyksi eli olla arvostettu ja hyväksytty oman yhteisönsä jäsen. Ns. sosiaalinen kipu on hyvin todellinen ilmiö, vaikka ei usein näy päällepäin. Tutkimusten mukaan aivot näyttävät reagoivan yhtä voimakkaasti esimerkiksi syrjään jättämiseen ja yksinäisyyteen, kuin fyysiseen kipuun (ks. tämä, tämä ja tämä). Sosiaalisen kivun vastakohta on kokemus nähdyksi tukemisesta ja tie sinne kulkee inhimillisen lämmön kautta.

Ajatelkaamme ihimillistä lämpöä vaikkapa aktiivisena empatiana eli välittämisenä ja näkemisenä, joka ei jää ajatusten tasolle vaan manifestoituu toiminnan kautta.

Olkoon tuo toiminta tekoja, eleitä, sanoja tai läsnäoloa. Se on jotain, mikä kutsuu meidät ja yhteisömme vaikuttamaan rakentavasti omaan ympäristöömme ja luomaan siten positiivisia yläkierteitä. Meillä kaikillä on mahdollisuus osallistua ja sellainenkin yksilö, joka ei ole tottunut antamaan arvostusta aktiivisesti, huomioimaan ja kohtaamaan toisia, voi aloittaa vaikka ihan pienistä teoista. Oman toiminnan vaikutusta ympäroivään maailmaan on helppo ja kiva tarkkailla ja sen tulokset näkyvät parhaimmillaan välittömästi.

Sillä, että valitsee olla osa ratkaisua (sen sijaan, että on osa ongelmaa) on mittaisa vaikutus laajaan systeemiin.

Avainasemassa on se, että päätämme tietoisesti etsiä tilanteita ihmistenvälisistä kohtaamisista syntyvän briljanssin luomiselle. Päätämme tunnistaa ja tarttua mahdollisuuksiin osoittaa huolehtimista ja aitoa läsnäoloa. Kun kohtaamme jonkun meille rakkaan tai tuntemattoman siivilöityykö hänen potentiaalinsa oman kiireemme, kokemiemme vastoinkäymisten tai stressimme verhon läpi, vai näemmekö kaiken sen hyvän, jonka mahdollistamisessa me voimme olla osallisena?

Yksi suurimmista lahjoista, mitä voimme antaa, on nähdä toisessa hänen orastavat kykynsä ennen kuin hän on edes itse tunnistanut niitä.

Koen olevani äärimmäisen onnekas. Olen nimittäin saanut todistaa sen monta kertaa, kuinka ihmillinen lämpö ja toisten katseista heijastuva luottamus on avannut ovia ja antanut minulle voimaa tulla ulos kuorestani. Olen myös itse saanut avata ovia muille. Tiedostamisen arvoinen juttu on se, että tämä ovitekniikka toimii myös toisinpäin. Meillä on valta sulkea toisiltamme mahdollisuuksia olemalla arvostelevia, kovia ja luomalla ilmapiiri, jossa vastaanottaja kokee joutuvansa jatkuvasti todistelemaan arvoansa. Aivomme ovat satojen tuhansien vuosien aikana rakentuneet superherkiksi uhkatilanteille ja selviytymismoodi kaventaa pääsyamme kognitiiviseen reserviin. Tiedämme aivotutkimuksesta, että siinä missä negatiiviset tunteet tietyssä tilanteessa haittaavat toimintaamme, näyttävät positiiviset emootiot parantavat kognitiivista suoriutumista. Yhtä lailla kun me voimme kokea nousevamme lentoon kannustavassa ilmapiirissä, me voimme kutistua henkisesti jonkun ihmisen läsnäolossa.

Rohkeuden ja sisun mahdollistaminen

Sen sijaan, että passiivisesti odottaisimme ihmisten ja yhteisöjen olevan sisukkaampia ja rohkeampia (tai testaamme heitä pystyvyyttään) on tärkeää miettiä, miten oma toimintamme mahdollistaa kohtaamiemme yksilöiden kohoamisen parhaaseen suoritukseensa.

Inhimillinen lämpö nousee inhimillisestä herkyydestä. Kykymme tunnistaa ja tunnustaa jonkin kohtaamamme ihmisen tai tilanteen arvo ja ottaa kiinni kyseisen hetken hauraasta potentiaalista on se jokin, mikä lopulta puhaltaa näihin tilanteisiin elämän.

Jokaisen hetken sisältämä potentiaali toteutuu suhteessa siihen, miten paljon me olemme valmiita sijoittamaan siihen.

UGUR Sahin and sweety

Inhimillistä lämpöä Alankomaissa feat. upeat Ugur S. ja Joyce N. : )

Ihminen ilman ihmistä

on vähemmän ihminen ihmisille,

vähemmän kuin ihminen voi olla.

Ihminen tarvitsee ihmistä.”

Tommy Tabermann

Toimimme yksilöinä sosiaalisten verkostojen kentässä. Samalla kulttuuri luo puitteet sille, millaiset toimintamallit nousevat hallitsevaan asemaan: millaista toimintaa meiltä odotetaan, mikä on suotavaa ja mitä palkitaan. Se myös tarjoaa meille malleja siitä, miten toimia. Ehkä suomalaisten haasteena jossain määrin ovat kulttuurissamme piilevät systeemit, joista kumpuaa vaikeus ”synnyttää toisen arvoa alleviivaamia tilanteita”, kuten filosofi Esa Saarinen on totesi kevään 2015 Filosofia ja systeemiajattelu –luennoillaan Aalto-opistolla.

Meillä ei ole Hall of Fameja ihmisen herkän potentiaalin tunnustamiselle (tai niille ihmisille, jotka elävät elämänsä sen mahdollistamiseksi toisten ihmisten elämässä), mutta ympärillämme on silti paljon arvostettavaa. Tehtäväksi jää, että kurottaudmme aktiivisesti kohti kapasiteettiamme synnyttää arvoa ns. arjen sosiaalisissa tansseissa. On tunnistettava kanssaihmisten potentiaali ja samalla kultivoitava herkyyttä tunnustaa myös heidän (huteratkin) yritykset synnyttää arvoa. On osattava sanoa ”Kiitos” ja annettava tunnustus vilpittömistä yrityksistä osoittaa arvostusta.

On astuttava elämään sydän edellä ja annettava ilmaa ihmillisen lämmön siipien alle.

Käytännössä tämä voi tarkoittaa vaikka sitä, että astumme ulos bussista etuoven kautta, että voimme sanoa kuljettajalle kiitos. Se voi tarkoittaa, että kirjoitamme puolisollemme kiitoskirjeen, jossa kerromme, miksi Hän on niin ihmeellinen. Tai ehkä kohtaamme katseellamme ihmiset kaupassa, jonossa, kassalla, hississä, lenkkipolulla tai liikennevaloissa. Se tarkoittaa, että etsimme tilaisuuksia toisen ihmisen ihmisyyden ja inhimillisyyden ihailemiselle.

Joskus jopa siinä, miten sanomme jonkun ihmisen nimen tai jopa pelkässä nopeassa katsahduksessa voi olla voimaa. Itse muistan jokaisen hetken, kun katseeni on sattumalta osunut yhteen vastaantulevan hymyilevän lenkkeilijän kanssa. Vaikka tuo yksittäinen yhteys on usein kestänyt vain sekunnin, jostain syystä ne ovat (kaikki kolme kertaa) tallentuneet mieleeni. Turhanpäiväisiä datapisteitä sinänsä, mutta siellä ne ovat. Ehkä näitä kertoja olisi enemmän, jos tietoisesti hakisin niitä, mutta myös minulla on toisinaan tapana sulkeutua omaan maailmaani.

Bussista poistun nykyään etukautta (silloin kun se ei ole häiriöksi) ja olen lanseerannut ystävien keskuudessa minikampanjaa ’Sano bussinkujettajalle kiitos!’ : )

Kohtaamisen laatu syntyy kyseisessä hetkessä läsnäolevien toimijoiden tekojen seurauksena. Parhaimmillaan toisen arvostusta alleviivaavasta toiminnasta voi syntyä jotain, mikä antaa meille pääsyn siihen, mitä olemme parhaimmillamme. Heikki Peltola sanoo viisaasti, että ”Menestys alkaa sanasta me.” Tuo kahden tai useamman ihmisen rakentavasta kohtaamisesta syntyvä kohottuminen nostaa meidät hetkeksi yli näkemiemme rajoitusten. Jaksamme jatkaa tai joskus peräti ylitämme itsemme.

Uskon, että elämän toteutuminen parhaalla mahdollisella tavalla liittyy juuri tähän yksilöissä piilevän potentiaalin voimistamiseen aidon kohtaamisen ja inhimillisen lämmön kautta. Otto Scharmer MIT:sta tutkii samaa teemaa eli miten me voimme luoda turvallisen ja hyväksyvän tilan kohdatessamme toisiamme (engl. holding space), ja mitä siitä syntyy. Hyväksyvässä ja turvallisessa kohtaamisessa elämismaailmamme tapahtuma-avaruuteen repeää kuin aukko tai portaai johonkin, mikä on enemmän kuin mitä me kenties tavanomaisesti olemme. Seuraavaksi pieni ajatteluharjoitus:

Mieti elämääsi taaksepäin. Palauta ajatuksiisi jokin suuri haaste tai vaikea hetki, josta selvisit. Vaihtoisesti mieti tilanne, jossa olet ylittänyt itsesi tai ottanut suuren askeleen eteenpäin.

Miten usein joku toinen ihminen on mahdollistanut selviytymisesi lisäämällä tankkiisi ekstrapaukkuja tai toisaalta vauhdittanut nousukierrettäsi antamansa tuen kautta. Olisko tuo lento kantanut yhtä pitkälle ilman saamaasi kannustusta tai olisitko jaksanut jatkaa ilman ystävän lämmintä olkapäätä? Kuka tai keitä olivat nuo henkilöt, jotka auttoivat sinua?

Me olemme olemassa yksilöinä, mutta elämän sävymaailman kokeminen kokonaisena vaatii toistemme kohtaamista mahdollisuuksien herkässä maailmassa. Kun me kurottaudumme toistemme puoleen uskoen heidän potentiaaliinsa, syntyy nostetta, jolla on parhaimmillaan eksponentiaalisia vaikutuksia.

Tämä on arkibriljanssia. Ordinary extraordinary magic hidden inside the in-between moments of our daily encounters ❤

Ps. Arkibriljanssia on ihana ottaa vastaan, mutta sen antaminen ja synnyttäminen se vasta huikeaa on. Jos et usko, niin päätä tällä viikolla kirjoittaa kiitollisuuskirje (tai soittaa) sille ihmiselle, jota ajattelit äskeisessä harjoituksessa = )

Ihanaa kesää, juhannusta ja oloa.

Ilman kuorta + sisulla, Emilia


1 kommentti

Vuonna 2015 juhlitaan Sisuja ja sisukkaita

Kuva: Jasper van der Meij

Taustakuva: Jasper van der Meij

Sisu-nimiset ovat saaneet ensimmäistä kertaa oman nimipäivänsä, jota tullaan juhlimaan eeppisesti Kalevalan päivänä 28. helmikuuta.

Jos nimi on enne, kulkevat Sisu-nimiset naiset ja miehet, tytöt sekä pojat elämässään vaikka läpi harmaan kiven, pitävät kiinni sanastaan, osoittavat sitkeyttä vastoinkäymisten edessä sekä puolustavat pelotta heikompiaan.

Sisu itsessään on termi, jolla on varsin erityinen paikka suomalaisten sydämissä. Se on kulttuurinen resurssi, joka on kantanut meitä vuosisatoja. Sisun käsitteelliset  juuret ulottuvat yli 500 vuoden päähän, mutta inhimillisiin voimavaroihin liittyvänä ideana se on toki paljon vanhempi. Sisusta on muotoutunut keskeinen osa suomalaisuutta ja sisu-käsitteen olemassaolon voi kunnolla ymmärtää vain tietämällä maan historian. Vuosisataiset ankarat ilmasto-olosuhteet, yhdessä raskaan poliittisen ilmapiirin kanssa muodostivat kasvuympäristön, jossa selviytyminen vaati läpikotaista lujuutta ja päättäväisyyttä.

Sisua tarvitaan edelleen.

Menneinä vuosina on kuulunut huolestunutta rummutusta siitä, että sisu olisi käsitteenä väljähtynyt ja vallan paennut suomalaisten sisuksista (Heikkinen, SK 16.4.2013). Niin, onko sisu luonteenpiirre, taipumus tai jotain mikä periytyy äidiltä tyttärelle ja on vain meillä suomalaisilla? Vai onko se kenties jotain abstraktimpaa, kuten kansallishenki tai myytti (Hintikka, 1998 s. 64). Onko sisua enää olemassa lainkaanmuuta kuin pastillirasiassa ja sillä kuuluisalla jäänmurtajalla? Patricia Slade Lander (1991) kirjoittaa artikkelissaan, että sisun aika on ohitse ja se ei enää kuulu suomalaisten ominaisuuksiin.

Sisu quote Emilia lahti sisu maaritelma positiivisen psykologian voima

Taustakuva: Hugo Kerr

Viime vuosiin saakka sisun tutkiminen on rajoittunut lähinnä historian, kulttuurin ja suomalaisen identiteetin tutkimuksen aihepiireihin (ks. esim. Taramaa 2007 ml. väitöskirjan laaja lähdeluettelo, Aho 1994, Stoller, 1996). Psykologisena attribuuttina sisu on jäänyt vaille systemaattista, empiiristä tutkimusta ja tarkkaa määritelmää. Ehkä myös tästä syystä sen syvin olemus on tuntunut toisinaan lipuvan käsistämme.

Keväällä 2013 toteutettiin mittava kysely, jonka tavoitteena oli kartoittaa tämän kiehtovan kansallisominaisuutemme syvintä olemusta.

Vaikka sisua toisinaan käytetään viittaamaan tapahtumien tai toiminnan kestoon, ja sitä usein kuvataan yleisessä diskurssissa sinnikkyytenä (ks. esim. grit, Angela Duckworth), sen uniikein olemus näyttääyli tuhannen kyselyyn vastanneen henkilön tuottaman aineiston perusteellaliittyvän nimenomaan yksilön kykyyn selvitä äärimmäisen ylivoimaisilta tuntuvista haasteista. Sisu on voimakas psykologinen potentiaali, johon liittyy keskeisesti kurottautuminen kohti voimavaroja, joita emme sillä hetkellä tiedä olevankaan.

Yksi kyselyn 23 kysymyksestä pyysi vastaajia valitsemaan kahden hieman erilaisen sisun määritelmän välillä. Tulos (N=1,193, p < .05)  jakautui seuraavasti:

  • ”Sisu on voimakas psykologinen kapasiteetti, joka äärimmäisen vastoinkäymisen hetkellä auttaa yksilöä kurottautumaan yli oletettujen psyykkisten tai fyysisten voimavarojen.” (62% vastaajista)
  • ”Sisu on kykyä tehdä sinnikkäästi ja pitkäjänteisesti työtä jonkin pitkäntähtäimen tavoitteen eteen.” (34% vastaajista) 

Sisun toivottiin myös nousevan enemmän esille suomalaisen yhteiskunnan ja elämän eri alueilla:

  • Kyselystä ilmeni, että sisusta toivotaan enemmän keskustelua niin valtamediaan kuin koulu- ja työmaailmaan (70 % vastaajista). Yhteensä myös 70 % oli sitä mieltä, että nyky-suomalaisilla ei ole tarpeeksi sisua ja 58 % toivoi, että heillä itsellään olisi enemmän sisua.

Kyseisen tuhatpäisen otoksen perusteella sisu näyttää olevan kaikkea muuta kuin menneen talven lumia. (Ks. pidempi postaus aiheesta). Sisua arvostetaan edelleen ja sitä halutaan vaalia.

Sisun vuosi on vastaus tähän kiinnostukseen.

Sisun juhlavuosi 2015

Sanat ovat ajatuksia, jotka manifestoituvat tekoina. Ne ohjaavat tulkintojamme ympäröivästä maailmasta sekä meistä itsestämme ja ovat kuin nuotteja, joiden johdattelemina rakennamme merkityksiä.

Tarinoissa, joita kerromme ja sanoissa, joita käytämme on voimaa. Jos sisu on käsitteenä kadoksissa, tulee siitä puhua enemmän ja nostaa se siten esille. Sisun kulttuurin luominen (tai elvyttäminen) tapahtuu jakamalla niitä pieniä ja suuria onnistumisen tarinoita, joita elämään mahtuu sekä luomalla ilmapiiri, jossa tällaista toimintaa palkitaan samalla kun kannustamista kannustetaan. Kulttuuri syntyy dynaamisen prosessin kautta tekijöidensä toiminnan vaikuttamana. Mitä me pidämme arvossa ja millaisia tekoja tuemme, nousee hyväksytyn toiminnan keskiöön ja käyttäytymisrepertuaarien huipulle.

Tämän vuoksi myös sisulla on väliä. Parhaimmillaan sisun kaltaisilla vitaalisilla käsitteillä on voimaa vaikuttaa isojenkin ryhmien tai yhteisöjen toimintaan. Seuraavien 12 kuukauden aikana haluamme rohkaista suomalaisia tarttumaan unelmiinsa, tekemään tarvittaessa muutoksia, ottamaan terveitä, mutta rohkeitakin riskejä ja luomaan tätä kautta itselleen ja läheisilleen parempaa tulevaisuutta. Ennen kaikkea haluamme kannustaa meitä kaikkia tsemppaamaan toinen toistamme. Niin että keskinäinen, välittävä sosiaalinen tuki muodostaa parhaimmillaan jopa maanlaajuisen turvaverkon, joka kannattelee lopulta itse kutakin elämän moninaisissa sisukkaissa hetkissä. Humaanin vieraskynäilijämme Heikki Peltolan sanoin: ”Menestys alkaa sanasta me.”

SK SISU coverSisun vuosi 2015 tulee sisältämään tapahtumia, haasteita, tempauksia ja inspiroivia projekteja, jotka näkyvät niin printti-, TV-, kuin internetmedian välityksellä. Mukaan tähän Filosofian Akatemian luotsaamaan megaprojektiin on lähtenyt laaja joukko innostuneita partnereita.  Mukana ovat mm. Varma, Fujitsu, ActiveArk, Aller, JCDecaux, Meeri Koutaniemi, Cloetta, Suomen Rahapaja, Suomen UN Women, Nuori Yrittäjyys ja Taivas+Helvetti.

Filosofian Akatemian pelottoman Sisu-tiimin (Lauri Järvilehto, Sonja Strömsholm ja allekirjoittanut) ylläpitämä sivusto www.sisu2015.fi tulee olemaan suomalaisen sisu-juhlavuoden virallinen sivu. Myös PositiivinenPsykologia.fi informoi juhlavuoden tapahtumista. Jokaisella suomalaisella on mahdollisuus osallistua!

Rakentava sisu (josta tässä yhteydessä puhutaan) ei ole lyömäase, jolla hätistetään naapuria vaan se on asenne, joka tulee ensin vastuunottamisen hengessä kytkeä osaksi omaa elämää. Meillä on suuri vaikutus laajempaan systeemiin ja teoillamme on väliä. Tutkimukset osoittavat, että sosiaalinen tuki vaikuttaa keskeisesti mm. resilienssin kehittymiseen sekä yksilön selviytymiseen haasteissa. Sen vuoksi myös sisun vuoden keskiössa ovat yhteisöllisyys, yhteys ja toisten kannustaminen.

Sisun ytimessä on ajatus siitä, että meissä kaikissa piilee perustavaa laatua oleva potentiaali vaikeuksista selviämiseen. Sisu on toimintaa synnyttävä, positiivinen voimavara, jonka avulla yksilöt ja yhteisöt pystyvät ponnistamaan yli oletettujen resurssiensa. Sisu alkaa sieltä, missä sinnikkyys ja periksiantamattomuus loppuvat.

Sanotaan, että ainut pysyvä asia maailmassa on muutos. Millaista tuo muutos on, riippuu pitkälti omasta toiminnastamme. Elämä on sisumatka, jolle meidät kaikki on kutsuttu ja jossa jokaista meitä tarvitaan. Sinun sisukkuutesi ja lempeä lujuutesi on tarttuvaa ja leviää parhaimmillaan ympärilleen aallon tavoin.

Ryhdytään siis rohkeasti toimeen ja toivotetaan tervetulleeksi sisun juhlavuosi 2015!

© 2014 Emilia Lahti

Lisälähteitä sisutukimuksesta kiinnostuneille:
Sisu rakentaa sillan tämän päivän ja huomisen välille (sisutukimuksesta, 17.6.2014)
Sisusta sukupuolineutraali nimi (22.10.2013)
TEDxTurku – Sisu: Transforming Barriers into Frontiers (4.12.2014)
Sisusta lisää myös lokakuussa 15.10.2014 ilmestyneessä kirjassa Positiivisen psykologian voima.
Uusi kaiku Sisu Emilia Lahti 2015. Uusi kaiku –  Valtion työelämän kehittämislehti, 4-2015


10 kommenttia

Todellinen rohkeus ja arjen sankaruus

courage jpnSana rohkeus juontuu latinankielen sanasta cor, joka tarkoittaa sydäntä. Rohkeus onkin alun perin tarkoittanut ”puhua rohkeasti sydämestään” l. ilmaista itseään avoimesti ja rehellisesti. Se viittaa oman tarinan kertomiseen juuri sellaisena, kuin se on – vaikka sillä riskillä, että joutuu naurunalaiseksi tai väärinymmärretyksi. Syvimmältä olemukseltaan rohkeus siis liittyy haavoittuvuuden sietämiseen ja sisimpään olemukseemme asti ulottuvan epävarmuuden hyväksymiseen. Tämän vuoksi ei olekaan ihme, että se kantaa niin voimakkaita konnotaatioita urheuteen ja sankaruuteen (eli kuten me tavanomaisemmin näemme rohkeuden).

Herkkyys ja avoin sydämen paljaus on usein pelottavaa. Kaiken kukkuraksi me olemme aikojen saatossa ohjelmoituneet suojelemaan itseämme tiukasti kaikelta mahdolliselta fyysiseltä ja psyykkiseltä harmilta. Aivomme skannaavat ympäristöämme lukuisia kertoja sekunnissa mahdollisten uhkatekijöiden varalta (esimerkiksi keskustellessamme toisen ihmisen kanssa, on kyseisen henkilön jokainen pienikin kasvojen ele, äänenpaino, hento ruumiinliike kokonaisvaltaisen tarkastelumme alla: ”mitä tuo toinen ajattelee minusta, ymmärsikö hän minut väärin, joudunko nyt puolustamaan itseäni”), ja on valmiina laukaisemaan meidät taisteluasemiin, jos ilmassa on pienikin tuulahdus mahdollisesta vaarasta. Tämä nerokas, kaunis järjestelmä onkin taannut lajimme ihmeellisen selviytymisen yli 200,000 vuoden ajan. Samaan aikaan, koska lajin selviytyminen on kaiken toiminnan perusta ja koska herkkyys ja haavoittuvuus altistaa meidät uhalle, me vastustamme sitä ja maksamme kovan hinnan tästä järjestelmästä. Hinta on jatkuvan varuillaanolon tuottama yhteyden puute toisiin ihmisiin ja sen seurauksena monet menetetyt mahdollisuudet tuntea itsemme ihanasti hyväksytyksi juuri sellaisena kuin olemme. Ollaksemme rohkeita, sanan varsinaisessa merkityksessä, meidän on tietoisesti mentävä vastoin ikivanhaa ihmisluontoamme. Se ei ole helppoa, mutta ei myoskään mahdotonta.

Yksi huippuhieno piirre rohkeudessa (jos ymmärrämme sen sanan alkuperäisessä merkityksessä: avoimuutena kokemuksille, ihmisille ympärillämme sekä itsellemme) on, että rohkeus ei ole jotain mitä meillä joko on tai ei ole. Sydämen rohkeutta voidaan opettaa, oppia ja harjoitella. Tämän tyyppinen, hyveistä kumpuava rohkeus on kokonaisvaltainen olemisen tapa, toimintamalli – kokonainen elämänfilosofia. Vaatii rohkeutta olla haavoittuva, pyytää apua ja sanoa kun tuntuu, että on jollain tavalla kadoksissa tai sisäisesti sykkyrällä. Kauneus tässä on se, että kun teet niin (ja kaivaudut läpi eloonjäämisvietin syvien kerrosten), kurottaudut siihen väkevään, ikiaikaiseen voimaan, joka erottaa meidät muista lajeista; laitat toivosi tosiasiaan, että voimme valita tekomme, muuttaa tapaamme ajatella ja siten tarkoituksenmukaisesti luoda psykologisesti turvallisia paikkoja ja ympäristöjä, joissa toiset tuntevat olevansa suojassa, olevansa hyväksyttyjä ja rakastettuja. Tekemällä niin me myös vapautamme itsemme odotusten kahleista ja sisintämme suojaavien muurien rakentamisen pakotteesta – olemaan vain mitä olemme. Emme enempää, emme vähempää.

Mother Teresa in Calcutta

“I alone cannot change the world, but I can cast a stone across the waters to create many ripples.” – Mother Teresa

Emme tarvitse lisää sankareita, supertähtiä ja kiillotettuja ihmisenkuoria. Tarvitsemme todellisia, aitoja, elämänmakuisia  ja -tuoksuisia ihmisiä. Sellaisia jotka ovat inhimillisen karkeita reunoilta, hieman mutaisia ja arpisia. Sellaisia jotka uskaltavat tiputtaa suojukset alas – osoittaa meille, että  myös kaikki muut ympärillämme ovat vain ihmisiä. Haavoittuvia, kauniin toiveikkaita matkaajia, jotka muistuttavat meitä siitä, että me kaikki olemme kulkeneet pitkän tien sinne missä olemme tällä hetkellä. Nostamalla rehellisyyden ja aitouden niiden ansaitsemaan arvoon, voimme näyttää esimerkkiä ja todistaa, että läpinäkyvästä, suojakilvettömästä vuorovaikutuksesta voi todellakin selvitä hengissä.

Olisitko sinä se aidon rohkea ja henkisesti sytyttävä henkilö oman perheesi ja ystäviesi keskuudessa tänä jouluna ja tulevana vuotena? Oman elämämme ja kulttuurin muuttaminen alkaa lopulta varsin pienistä teoista. Pienistä sydämen, mielen ja käsien liikahduksista, jotka sitten tuottavat mikromuutoksia sosiaalisessa verkostossa, kuten Suomen filosofian aarre sekä uraauurtava systeemiajattelija Esa Saarinen sanoisi. Kuka tahansa voi olla katalysaattori tällaisille mikrotason muutoksille, jotka lopulta leviävät yhä laajemmalle ja laajemmalle. Upein lahja ihmisille elämässäsi olet sinä itse. Sinä – ilman rusetteja ja kaunistuksia. Vain paljas sydämesi täynnä muutosvoimaista myötätuntoa, huolehtivaa empatiaa ja kohottavaa rakkautta.

Herkkää ja sisukasta joulua ja uutta vuotta toivottaen,
Emilia

 

Julkaistu ensimmäisen kerran 21.12.2013 http://www.positiivinenpsykologia.fi -sivulla.